tiistai 7. kesäkuuta 2011

Vancouver - the place to be

Palasin just takasin Torontoon istuttuani kolme päivää bussissa. Oli kyllä melkoinen matka taas... Toivottavasti ei ihan heti tarvi samanlaista tehä. Eka yö meni oikein mukavasti ilman silmän täyttäkään unta, sillä sain viereeni neitokaisen joka vei oman penkkinsä lisäksi ¾ meitsin penkistä. Tämän lisäks meille tuli matkan aikana kolme viivästystä: eka yks tyyppi unohti jäädä oikeella pysäkillä pois ja meidän piti palata takasin (+ 1 tunti), tokaks joku häiskä jolla oli diabetes sai sairaskohtauksen Sascatchewanissa keskellä ei mitään ja piti oottaa ambulanssii (+ 1 tunti) ja kolmanneks meiltä räjähti rengas vaan tunnin matkan päässä Torontosta (+ 1 tunti). Mutta muuten ali aika basic settiä. Ei hirveesti poikennu meidän matkasta Calgaryyn vaikka ehkä hitusen raskaampi. Mutta ikävä tuli kyllä Vancouveria! Meinas itku päästä kun piti lähtee! Miks hitossa en ostanu bussilippua takasin vasta kesäkuun lopulle. Tai lentolippuu takasin Suomeen Vancouverista eikä Torontosta. Helposti ois aika siellä kulunu sinne saakka. Mut no, on täs vielä paljon mitä haluun täällä itäpuolella maatakin tehdä.

Ja sitten olennaiseen eli siihen millaisia olivat Vancouverissa viettämäni 10 päivä ja miks sitä kaupunkia tuli niin ikävä: Olin jo varautunut viettämään kyseiseen kaupunkiin varaamani runsaan viikon lähinnä yksin, sillä olin vähän väsynyt nukkumaan muiden nurkissa (joten CouchSurfing sitten jäi, lompakkoparka) enkä ole sellainen tyyppi joka baarissa tupakalta palatessaan roudaa perässään jalkapallojoukkuetta, kuten eräällä tuttavalla on tapana (pitäis varmaan alkaa polttaa :P ). Mutta ei menny kuin pari päivää kun olin kolunnut kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja parhaat maisemat ja kaupungin kauneudesta huolimatta olin niin yksinäinen ettei mitään rajaa. Hostellikämppisetkin oli vähän eri taajuudella vaikka kovasti yritin niitä pehmitellä. Ja sitä sitten hipille fb:ssä valittelin ja käski tavata ystävänsä Jessen, joka asuu Vancouverissa. Ja siitä se meno sitten lähti. Plus että kolmas kämppis toden sanoi ja loppu aika olikin silkkaa juhlaa.







Ensinnäkin tämä Jesse oli maailman rennoin jätkä. Sen mielestä oli aivan mahtavaa että joku random Suomi-tyyppi haluaa tavata sen. Meiningistä kertoo mm. se että ekan kerran kun sen näin, päädyimme Wreck beatchille jammailemaan. Ja kyseessä on siis Vancouverin vanhasta hippikulttuurista ihanasti säilyneestä naturistirannasta joka oli aivan täynnä mitä mahtavimpia persoonallisuuksia, sekä vanhaa että uutta hippisukupolvea. Ihmiset oli niin peace and love, rummut ja kirtarat soi ja kaikki jutteli kaikille. Aivan mahtavaa. Jessen avustuksella pääsin myös melomaan Stanley Parkin ympäri ilmaiseksi, kokemaan aivan käsittämättömän lätkäjuhlahumun kun Vancouver Canucks päihitti Bostonin ekassa finaaliottelussa (joo-o, jo ekasta finaaliottelusta meni kaupunki täysin sekaisin) ja syömään ensimmäisen kerran elämässäni ihan oikeasti hyvää sushia. Ja Jesse sekos mun hatusta. Niin että Karoliina ja Niina, niin paljon kuin tykkäsinkin mun upeesta New York -hatusta niin en omista sitä enää...




Mitä taas kolmanteen kämppikseeni tulee (joka oli myös kämppiksistäni kolmas joka oli muuttamassa Vancouveriin... hieno kaupunki), ikävä suorastaan tulee vaikka tavattiin vasta kolme päivää sitten. Mateja tuli Sloveniasta, oli kyllästynyt työhönsä ja päätti muuttaa Vancouveriin. Kateeksi käy. Taidan tehdä samoin kuin valmistun. ;) Joskus ihmisillä vaan synkkaa. Meillä oli Matejan kanssa niin kivaa ja jutut niin karuja että vetävät melkein vertoja rakkaan ystäväni Ninan ja meikäläisen jutuille. Mutta vain melkein. Mikä on jo paljon se.


Parasta Vancouverissa top 10:

1. Rento meininki, seikkailuasenne ja ulkoilmaihmiset
2. The Wreck Beach
3. Stanley Park
4. Tyynen valtameren tuoksu
5. Kitsilano (hemmetin kaunis asuinalue, vanhaa hippiseutua tämäkin)
6. Granville Island (taiteilijaseutuu, gallerioita ja design liikkeitä loputtomiin, kauppahalli, ihania ihmisiä)
7. Kattopuutarhat (missään muualla en oo nähny joka toisella katolla puita)
8. Kaikki muutkin puutarhat (kaikki ylimääräinen tila oli käytetty kukkiin ja istutuksiin)
9. Lätkähulluus (joka toisessa autossa oli väintään yks Vancouver Canucks -lippu, kaikki patsaat oli puettu kanukkien paitaan, Mr. Stanleyn patsas Stanley Parkissa oli saanu kivan asun ks. kuva)
10. Sushi

Vancouverin reissun aikana sain myös töitä Suomesta. Lyhyen pätkän vaan mutta oon siitä aivan innoissani, koska alkaa tuo velan määrä jo hieman hirvittää. Duunit alkaa sitten heti seuraavana päivänä kun palaan täältä. Joko sen on hyvä asia ja estää mua vaipumasta kanadaikäväkriisiin tai sitten se on huono asia ja vaivun siitä huolimatta kanadaikäväkriisiin ja sotken vielä diaminatutkimuksetkin. Toivottavasti tää loppuaika Ontariossa on ihan ahterista niin ettei mulle tuu ikävä tätä mestaa. Vaikka kyllä mulle tulee vaikka se oiski.

We'll see.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Calgary ja Kalliovuoret

Päästiinpä sitten viimein Stephanien kanssa sinne Calgaryyn asti. Vietettiin sillä ja Kalliovuorilla vähän reilu viikko ja nyt oon sit jatkanu taas jo matkaa ja istun hostellissa Vancouverissa. Calgaryssa oltiin pari yötä Leon vanhempien luona (hervoton linna heillä...) ja loput ajasta telttailtiin vuorilla. Oli vähän huonoa tuuria säiden kanssa ja kaikkein huikaisevimmat polut oli vielä niin pahasti lumen alla että päiväretkiksi jäi meidän seikkailut vaikka pitempää vaellusta oli tarkotus koettaa. Mutta eipä siinä mitään, muutama kaunis päivä tuli koettua kuitenkin (paloin kauniisti naamasti niin että otsa on ihan vaalee ja posket ja nenä tulipunaset..) ja hienothan ne maisemat oli vähän alempaakin katsottuna.

Maisema Leon rikkaiden vanhempien linnan terassilta.

Tässä muutamia herkkujamaistiaisia retkiemme annista:

1) Leon vanhemmat oli aivan uskomattomia tyyppejä. Varsinkin äiti. Leo varoitti etukäteen että se pelkää bedbugeja aivan hillittömästi, mutta enpä olis silti uskonu että meidät pistetään tulemaan autotallin kautta sisälle, riisuutumaan, tunkemaan kaikki vaatteemme jätesäkkiin, hipsimään pyyhkeen kanssa alakertaan ja kuivaamaan vaatteitamme kuivausrummussa puolituntia ennen kuin saimme laittaa ne taas päälle. :D Lisäksi kyseinen äitiliini oli ihan avoimesti kyllästyny siihen että Leo majoittaa ystäviään heille, ja tokaisi meidän loppumajoituskiittelyihinkin vaan että "Joo, kyllä teihin sitten lopulta tottui." Vaikkei me edes oltu siellä kuin kolme yötä.. Ja silti, tästäkin huolimatta, kyseisestä rouvasta oli mahdotonta olla pitämättä! Ihanan rehellinen ja hupsu nainen.

2) Meidän eka telttailuretki Kananaskis countryyn (nimi on perua legendaariselta intiaanilta joka selvisi hengissä vaikka sai kirveestä päähänsä) oli aivan järettömän siisti. Kiivettiin Powderface Ridge nimistä vuorta ylös niin pitkälle kuin päästiin, ihanan haastavaa ja ihanat maisemat ja ihana sää ja ihanaa seuraa! Stephanie itseppäisenä kuin muuli päätti ettei laita pitkälahkeisia housuja ja sen koivet oli lumiosuuksista totaalisen verillä. Ja törmättiin aivan sattumalta kahteen Leon kaveriin keskellä metsää. Ei tällaista voi tapahtua!?


3) Elk burger ja kylmä bisse Banffin kaupungissa kattoterassilla ympärillä mitä komeimpia 3000 metrisiä vuoren huippuja silmänkantamattomiin. Banffin reissu oli muutenkin siisti koska oltiin siellä Stephanien kanssa kahdestaan, ilman Leon uskomatonta säätämistä. :P

Elks ilman burgeria

Joku on ollu mun kaa samaa mieltä.

4) Mosquito creekin leirintäalue. Vain about 10 km päässä turisteja kuhisevasta Lake Louisesta ja vähintään yhtä hienot maisemat ja naurettavan halpa leirintämaksu. Parasta oli kuitenkin alueen vieressä sijaitseva hostelli. Leo oli jostain kuullut että niillä on Kalliovuorten paras sauna ja mentiin sitä sitten kysymään. Huomattiin että kolmen tunnin työllä sai ilmaisen yöpaikan hostellista joten kysyttiin sitten että pääseekö saunaakin käyttämään työtä vastaan. Ja niin me sitten kannettiin puita latoon tunnin verran ja päästiin sen perästä ansaittuihin löylyihin. Sauna oli hyvä mutta ei siellä oikein pesumahdollisuuksia ollut. Onneks Mosquito creek oli vielä pitkälti lumen alla ja sillä sitten kaavimme itsemme kutakuinkin puhtaiksi.

Ja tämä latohan oli TYHJÄ ennen kuin me saavuimme paikalle!

Ja tässä muutamia katkeria paloja:

1) Taitoin polveni. Oltiin rämmitty täysin lumen peittämää ja lähes kulkukelvotonta "polkua" metsäisellä rinteellä jo monta tuntia eikä ollut mitään ongelmia. Kunnes sitten päätimme pistää pystöön pienen lumisodan jonka seurauksena nuljautin polveni hienosti väärään suuntaan ja palasimme nöyrinä kolme kertaa hitaammin meikäläinen puusauvaan tukeutuen takaisin laaksoon.. Eikä polvi ole vieläkään kunnossa. Ibuprofenin voimalla olen tässä sen jälkeen tallustellut ja toisinaan poveni muljuu ja rutisee kiukkuisesti käppäillessäni. Toivottavasti en jää pysyvästi rammaksi.

2) Aikainen sesonki. Ois ollu huisin kivaa tehdä pitempi vaellus ylempänä rinteissä mutta kun ei ollu polut auki niin ei.

3) Calgary ja oil sands. Kaupunki on todella uusi, nopeasti kasvava ja kaunis. Ja rikastunut lähes yksinomaan öljyllä jota revitään maaperästä todella pahasti ympäristöä pilaavilla metodeilla.

4) Rahan pilaamat ihmiset. Tapasimme Kananaskis countryssa Fredin, upporikkaan mutta maailman tylsimmän ja yksinäisimmän miehen. Sääliksi kävi.



Harkitsen tällä hetkellä kirjan kirjoittamista. Sen nimeksi tulee 'Vihainen kirja välinpitämättömille laiskureille'. Mm. Fredin innoittamana. Pilata nyt maailma ja kärsiä siitä vielä itsekin samalla.

Ensi kerralla kuulumisia Vankuuverista ja lisää kuvia fb:ssä. Kohta.

-Kaisa

lauantai 14. toukokuuta 2011

New York - Toronto - Orillia -Toronto -> Calgary!!!

Varoitus: tämä blogipätkä on PITKÄ!!!

Istuksin tällä hetkellä Thunder Bayn bussiterminaalissa persus jo lähes vuorokauden bussissa istumisesta hellänä, olkapäät palaneina ja lärvi ja käsivarret täynä black flyn puremia odottamassa seuraavaa bussia ja seuraavaa pitkää etappia Winnipegiin, joka sekin on vain välietappi. Vain hullu – ja köyhä – päätyy valitsemaan bussimatkan Kanadan halki Torontosta Calgaryyn, mutta tuleepahan nähtyä maisemia! Vielä ei oo tosin ihmeempiä näkymiä ollu; Ontario on todella tasainen provinssi ja näyttää hyvin pitkälti Suomelta varsinkin täällä pikkasen Torontoa pohjosemmassa kun lehtipuita on enää aika vähän.

Ontario on pinta-alaltaan noin kolme kertaa Suomen kokoinen joten on ihan ymmärrettävää että sen toiselta laidalta toiselle menee 20 tuntia... Onneks muut provinssit tässä matkan varrella on pikkasen pienempiä, muuten vois tuntua aika ankealta nyt kun takana on vasta osa ensimmäisestä ja edessä kolme. Vaikka toisaalta en tiiä välittäisinkö, kun edessä on myös mahtavat puolitoista viikkoo Calgaryssa hyvässä seurassa ja Kanadan makeimpien kansallispuistoja kierrellen! Vaikka Leon äiskä onkin vissiin vähän paranoidi ja pelkää bed bugeja niin paljon että tulee pistämään meidän kaikki kamat johonki kuivuriin ennen kuin päästää ne sisään taloon.. Tuskin maltan oottaa että tapaan tämän mielenkiintoisen henkilön. :P

Mutta näitä kokemuksia odotellessa voisin kertoilla hieman siitä mitä on tapahtunu mun ja Karoliinan surullisenkuuluisan Niagaran reissun ja tämän bussikoettelemuksen välillä. Lyhyesti voisin vaan sanoa, että hyvästelin haikeasti ihanan vuokraemäntäni perheen, piipahdin New Yorkissa Karoliinan ja Niinan kanssa ja vietin tämän viikon alun hippipojuni farmilla Orilliassa, mutta se ei oo kyllä millään tasolla riittävästi näistä reissuista. Toisaalta kumpikin oli niin mahtava, että on vaikee kertoa niistä niin hyvin kuin ne vaatis tai poimia kaiken mahtavan seasta ne kaikkein mainitsemisen arvoisimmat asiat. Mutta yritän nyt kuitenkin jotain saada tähän näytölle.


New York oli kyllä (ehkä Pariisin ohella) uskomattomin ja upein kaupunki, missä oon käyny. Mulla oli aika korkeat odotukset enkä joutunu pettymään. Sen lisäks että paikka oli juuri niin suuri ja kaunis ja monipuolinen ja täynnä elämää kuin olin kuvitellut, se oli myös paljon siistimpi (uskomatonta miten jätehuolto voi toimia niin suuressa paikassa niin hyvin), paljon turvallisemman oloinen ja ihmiset kaupungissa paaaaaaaljon ystävällisempiä kuin olin kuvitellut. Ihmisten suhteen paikka oli siis hieman parempi kuin Pariisi sanoisin. Vaikka harmillisen luonnosta vieraantuneita ne Nykissäkin kyllä oli. Tekemistä olis riittäny helposti pitemmäksi aikaa kuin viikoksi, joten täytyy varmaan mennä takaisin jossain vaiheessa elämää. Nyt tuli kierrettyä lähinnä pakollisia turistikohteita: Central Park (kaunis!!!), Empire State Building (hirveä turistiloukku mutta kivat näkymät illalla), Rockefeller Center (vähemmän hirveä turistiloukku ja kivat näkymät päivällä), Times Square (aivan hirvittävä paikka – paitsi Bubba & Gump Shrimp Co.), Vapaudenpatsas sekä Staten Islandin lautalta että Circle Line risteilyltä (New York on mereltäkin päin todella kaunis), museoista American Museum of Natural History (oli muuten reippaasti Lontoon vastaavaa parempi), Museum of Modern Art (MoMA – kivan kompakti, ei iskeny ahistus) ja Metropolitan Museum of Art (MET – tänne mennessä pitää tietää mitä haluaa nähdä ettei kuole runsaudenpulaan). Lisäks tietty jonkin verran shoppailtiin mutta onnistuin välttämään aika hyvin kaikkea turhaa, ostin enimmäkseen sellaista mitä oon pitkään suunnitellukin kuten hyvät ulkoiluhousut ja hervottomia vaellusmonojani kevyemmät eräjormailukengät (reippaasti halvemmalla lähtivät kuin Suomessa vastaavat). Hell's Kitchenin kirppariltä kyllä tarttui hieman tyhmästi hetken mielijohteesta avokkaat, jotka nyt ketuttaa tuolla repussa turhana painolastina.

Cantral Park, New York

World Trade Centerin entisten tornien liepeille viedään edelleen kukkia yms.

World Trade Centerin työmaa

Phileas Fogg was here

Times Square - hirvee mesta (vaikka näköjään hymyilyttääkin)

Nyyjoorkkia vesiltä käsin

Parasta Nykissä oli kuitenkin hyvä seura ja ihanat kelit. Kiitos Karoliinalle ja Niinalle parhaasta lomasta pitkiin aikoihin! Vaikka meillä olikin ehkä omituisin kämppis hostellissa mihin oon ikinä törmänny... Paljon kertoo mm. se, että tyyppi oli vakaasti sitä mieltä, että meidän kengät haisee niin pahalle että niitä pitää säilyttää ikkunalla ja että suomalaiset on hirveän epäkohteliaita ja lisääntyy koko ajan. Vaikka tyyppi itse oli se joka huoneessamme eniten ongelmia aiheutti, kuorsaamalla kovaäänisesti, vaihdatuttamalla lakanat sänkyynsä keskellä yötä ja pakottamalla pitämään ikkunaa auki koko ajan, vaikka kaikki muut huoneessa meinas paleltua... Oli myös ihanaa puhua Suomea kunnolla pitkiin aikoihin ja käydä henkeviä keskusteluja elämästä. Vaikka hyvin enkulla pärjäänkin niin en minä sillä pysty itseäni ilmaisemaan tismalleen niin kuin haluaisin.

Torontoon paluu oli sikäli mielenkiintoinen, että olin täysin tietämätön siitä missä tulen yöpymään alkuviikosta. Oli pikkasen kiertolaisolo pestessäni hampaita Robartsin kirjaston vessassa ja vetäessäni tirsat rinkka kainalossa kirjaston penkillä. Mutta täytyy sanoa, että kodittomuus ei tunnu ollenkaan pahalta. On kiva kun on ovet auki joka suuntaan. :P Eikä yöpaikan löytäminenkään ollut sitten mitenkään vaikeaa, vaihtoehtoja tuli lopulta yllättävänkin monta mutta päädyin sitten lähtemään Orilliaan kun on ollut jo pitempään tarkoitus siellä käydä. Ja vaikkakin täysin New Yorkin vastakohta, olin farmista oikeestaan aivan yhtä kikseissä kuin Nykistä. Käsittämätöntä miten yhdellä tilalla voi olla niin paljon elämää: on metsää, puroa, lampea ja peltoa ja kaikkilla niillä vaikka minkälaista flooraa ja faunaa. Kuulin muun muassa ensimmäistä kertaa elämässäni kojootin ulvontaa ja näin vesikäärmeitä. Ja lisäks tien toisella puolella on luonnonsuojelualue majavineen ja kilpikonnineen ja vaikka minkälaisine lintuineen, ja toisella puolella farmia on Provincial Park uskomattomine järvimaisemineen ja hiekkarantoineen. Ja farmia asuttava hippiperhe osoittautui aivan mahtavaksi, mutta se ei kyllä tullu yhtään yllätyksenä.

Haikeiden hyvästien jälkeen palasin sitten vielä Torontoon pariksi yöksi ennen Calgaryyn lähtöä. Majoituin Calgaryn matkakamuni Stephanien luokse Little Portugaliin (on kyllä yks kauneimmista alueista Torontossa, sori Karoliina etten vieny sua sinne...) ja sain jopa kirjotettua aika mukavasti kandia. Lisäksi kävin piipahtamassa erään vakavasta masennuksesta kärsivän Outing Club kaverini luona mielisairaalassa... Sekin oli mielenkiintoinen kokemus, en ole ikinä mielisairaalassa käynyt, ja oli hienoa nähdä, että kamuni voi jo paljon paremmin eikä tule olemaan sairaalassa enää kauaa.

Eli eipä tässä oikeen muuta voi sanoa kuin että taidanpa elellä elämäni parhaita aikoja. Life is beautiful.




perjantai 29. huhtikuuta 2011

Niagara Falls

Hah hah! Hitto mikä reissu mutta tulipahan tehtyä ja putoukset nähtyä.

Lähdettiin eilen putouksia kohti puolenpäivän aikaan. Torontoon oli iskeny joku aivan käsittämätön kevätmyrsky ja todennäköisesti jonkun onnettomuuden (tai onnettomuuksien) takia liikenne oli aivan tukossa ja saavuimme Niagaralle kaks tuntia myöhässä aikataulusta (matka kestää siis normaalisti noin 1,5 h...). Onneks kuski vissiin tunsi seudun aika hyvin ja puikkelehti parhaansa mukaan pikkuteitä pitkin Niagaralle, vaikka nekin oli kyllä aika pahasti tukossa ja puita oli kaatunu tielle vähän siellä sun täällä. Parasta oli kun kuski päästeli täysin siekailematta poliisinauhoista läpi yhdellä katkaistulla tiellä. Matkan aikana havahduimme myös kahteen karuun tosi seikkaan: Miksi ihmeessä emme suunnitelleet Niagaran reissua New Yorkiin menon yhteyteen kun se on siinä matkan varrella??? Oltais säästetty rahaa ja ahteria. Tajusimme myös että olin hienosti printannu meidän matkaliput kakspuolisiks niin, että annoimme paluuliput menolippujen kanssa pois..

Muun muassa tällaista sai myrsky aikaan...

Viimein Niagaran tuppukylään saavuttuamme valaistuimme lisää: Niagara ei ole näköjään yhtään sen parempi julkisen liikenteen suhteen kuin Torontokaan, ja käppäilimme sitten keskustasta putouksille aivan järkyttävässä tuulessa! En oo varmaan ikinä kokenu vastaavaa. Sen lisäks ettei meinannu päästä eteenpäin, tuntu ettei suunta ollu muutenkaan yhtään meikäläisen päätettävissä. Säästä, väsymyksestä, nälästä ja ties mistä ketutuksesta johtuen putouksetkaan ei näyttäny aluks juuri miltään ja honasimme myös ettei varsinainen sesonki ollut vielä edes alkanut eikä Made of the Mist risteilyä putouksen juurelle vielä järjestetty ollenkaan. Lisäksi maisemaa hallitsi putousten lisäksi hirvittävä kasa kaupallista hilipatihippania, casinoa ja huvipuistoa josta nousi valtava möly vaikkei siellä ajankohdasta johtuen ees hirveesti ollu ihmisiä.

Ensitunnelmia Niagaralla

Ja hotellin löydettyämme selvisi myös miksi se oli niin halpa: rumempaa rakennusta saa hakea ja meidän huone oli toisessa kerroksessa ikkuna kivasti parkkipaikalle päin (hotellia mainostettiin sen hienolla putousnäkymällä) ja koko kyseinen siipi oli remontissa ja täynnä puusälää ja tikkaita yms. Tottakai uupumus varmaan vielä maksimoi ketutusta, ja alkoi tuntua ettei asiat voi hirveesti hullummiks mennä. Mutta olimme väärässä. Söimme itsemme totaalisen ähkyyn Hard Rock Cafessa sillä seurauksella että meitsin jo hieman helpottanut vatsatauti riehaantui pahemmaksi kuin koskaan. Säästän teidät yksityiskohdilta. Mutta jokatapauksessa nukuin aika vähän kyseisenä yönä ja ainut asia mitä saatiin tänään tehtyä pahoinvointihuippujeni välissä, oli visiitti putousten taakse. Mikä oli kyllä kieltämättä melkoisen upeaa nestehukasta ja jatkuvasta kuvotuksen tunteesta huolimatta.

Matkalla Horseshoe putouksen taakse!

Ja sitten vielä bussissa takaisin Torontoon (sillä saimme kuitenkin liput kun ystävällinne resepsuunin täti printtas) pääsin kivasti amerikkalaisen mummon viereen joka puheli taukoamatta Torontoon saakka vaikka olin vakaasti suunnitellu nukkuvani koko matkan. Mutta toisaalta se oli ihan kiva. Ja se puheli tosiaan koko ajan itse joten mulle riitti kun nyökyttelin vaan..

Mutta no joo. Pääasiassa kai lähinnä huvittaa miten poskelleen kaikki meni. Ainut että oisin mielelläni käyny myös Niagara-On-The-Laken kylässä jonne ei bussin myöhästymisen takia ehditty. Ja se Made of the Mist ois ollu kiva, mutta päästiinpähän kuitenkin näkemään putoukset vähän lähempää hiippailemalla niiden taakse. Ja kaikesta huolimatta suht hienoja kuvia reissulta kertyi, joten vaikka alkutympäännyksen takia putoukset ei näyttäneetkään miltään, niin kyllä ne sitten kuitenkin ihan hienoilta näytti. :)

Eikö ole villin näköinen jääkimpale?? Ihan kuin hopeaa tai jotain. Ja tää on American Falls.

Narsissit ja Horseshoe Falls

Hyvin lyhyen hetken sää oli myös suht hyvä: American Falls ja ilta-aurinko

Niagara Falls - lokkien paratiisi (kivat maisemat lennellä ja törkyäviä ihmisiä)

Tää näköalaspotti oli kaikistä paras. :) Ihan hulluna vettä ja voimaa.

Yksi harvoista suht hienoista näkymistä putousten hilipatihippan-kylässä.

Lähellä, mutta linssi ei oo vielä pahasti kastunu :) WUTUUUUMMM mikä pauhu!



Että semmosta. Ja nyt selkä köyryssä kohti uusia nöyryytyksiä!

-Kaisa

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Maailman huonoin kuva skunkista ja muita tarinoita

Viiminen tentti on ollu takana jo yli viikon!!! Sen jälkeen tarkoitus oli viimeistellä kandi ennen kuin Karoliina saapuilee mutta eipä se tietenkään onnistunu. Sen sijaan oon tehny turistijuttuja kuten maistellu Mill Street Breweryn bissejä Distillery Districtissä ja tutustunu taas uusiin alueisiin Torontossa sekä käyny päivävaelluksella Toronto Outdoor Clubin kanssa (eri asia kuin U of T Outing Club) Beaver valleyssa. Yhtään majavaa ei kyllä näkyny, mutta melko hieno pato kyllä, ja siitä saatiin ihme kyllä myös kuva, vaikka meitsi oli reissulla niin suulaalla tuulella etten ehtiny juuri kuvaamaan.

Majavapato

Shangswa, Brad ja majavalampi

Meitsi suulaana

Sunnuntaina vietin leppoisan illan Outing Clubin (tälläkertaa U of T versio) jannujen kanssa: Stephanie kokkaili isänsä metsästämää lumihanhea. Ja ilta päättyi leppoisasti haisunäädän bongaamiseen, liekö syy kamerassa vai pimeydessä (sillä eihän se meikäläisen tilasta tietenkään voinu johtua) että kuvat on ennennäkemättömän huonoja, mutta kyllä tuosta pikkasen jotain muotoa saattaa hahmottaa.

Skunken!!!

Nyt on sitten Karoliina täällä ja heti alkoi hirveä sade ja ukkonen ja meitsi sai vatsataudin.. :P Mut ehkä huomenna paremmalla onnella. Sain mä sentään muutamia olennaisuuksia Karoliinalle esiteltyä, ja koska Karoliina on nähtävästi reippaampi kuvaaja, saimme näistä myös todistusaineistoa (kuin myös vallinneista sääolosuhteista).

St. George Campus: University College - melkeen vois luulla että sää on ihan ok

Mutta Frankenstein-ilme kertoo totuuden...

... kun myös nämä tunnelmat Chinatownista

Ja laitetaan nyt tämä söpö kurrekin tänne että jää hyvä maku suuhun.


Palaan asiaan - halusitte tai ette.

-Kaisa