Kaisa Kanadassa

Vancouver - the place to be

2011-06-07T14:56:00.000-07:00

Palasin just takasin Torontoon istuttuani kolme päivää bussissa. Oli kyllä melkoinen matka taas... Toivottavasti ei ihan heti tarvi samanlaista tehä. Eka yö meni oikein mukavasti ilman silmän täyttäkään unta, sillä sain viereeni neitokaisen joka vei oman penkkinsä lisäksi ¾ meitsin penkistä. Tämän lisäks meille tuli matkan aikana kolme viivästystä: eka yks tyyppi unohti jäädä oikeella pysäkillä pois ja meidän piti palata takasin (+ 1 tunti), tokaks joku häiskä jolla oli diabetes sai sairaskohtauksen Sascatchewanissa keskellä ei mitään ja piti oottaa ambulanssii (+ 1 tunti) ja kolmanneks meiltä räjähti rengas vaan tunnin matkan päässä Torontosta (+ 1 tunti). Mutta muuten ali aika basic settiä. Ei hirveesti poikennu meidän matkasta Calgaryyn vaikka ehkä hitusen raskaampi. Mutta ikävä tuli kyllä Vancouveria! Meinas itku päästä kun piti lähtee! Miks hitossa en ostanu bussilippua takasin vasta kesäkuun lopulle. Tai lentolippuu takasin Suomeen Vancouverista eikä Torontosta. Helposti ois aika siellä kulunu sinne saakka. Mut no, on täs vielä paljon mitä haluun täällä itäpuolella maatakin tehdä.

Ja sitten olennaiseen eli siihen millaisia olivat Vancouverissa viettämäni 10 päivä ja miks sitä kaupunkia tuli niin ikävä: Olin jo varautunut viettämään kyseiseen kaupunkiin varaamani runsaan viikon lähinnä yksin, sillä olin vähän väsynyt nukkumaan muiden nurkissa (joten CouchSurfing sitten jäi, lompakkoparka) enkä ole sellainen tyyppi joka baarissa tupakalta palatessaan roudaa perässään jalkapallojoukkuetta, kuten eräällä tuttavalla on tapana (pitäis varmaan alkaa polttaa :P ). Mutta ei menny kuin pari päivää kun olin kolunnut kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja parhaat maisemat ja kaupungin kauneudesta huolimatta olin niin yksinäinen ettei mitään rajaa. Hostellikämppisetkin oli vähän eri taajuudella vaikka kovasti yritin niitä pehmitellä. Ja sitä sitten hipille fb:ssä valittelin ja käski tavata ystävänsä Jessen, joka asuu Vancouverissa. Ja siitä se meno sitten lähti. Plus että kolmas kämppis toden sanoi ja loppu aika olikin silkkaa juhlaa.

Ensinnäkin tämä Jesse oli maailman rennoin jätkä. Sen mielestä oli aivan mahtavaa että joku random Suomi-tyyppi haluaa tavata sen. Meiningistä kertoo mm. se että ekan kerran kun sen näin, päädyimme Wreck beatchille jammailemaan. Ja kyseessä on siis Vancouverin vanhasta hippikulttuurista ihanasti säilyneestä naturistirannasta joka oli aivan täynnä mitä mahtavimpia persoonallisuuksia, sekä vanhaa että uutta hippisukupolvea. Ihmiset oli niin peace and love, rummut ja kirtarat soi ja kaikki jutteli kaikille. Aivan mahtavaa. Jessen avustuksella pääsin myös melomaan Stanley Parkin ympäri ilmaiseksi, kokemaan aivan käsittämättömän lätkäjuhlahumun kun Vancouver Canucks päihitti Bostonin ekassa finaaliottelussa (joo-o, jo ekasta finaaliottelusta meni kaupunki täysin sekaisin) ja syömään ensimmäisen kerran elämässäni ihan oikeasti hyvää sushia. Ja Jesse sekos mun hatusta. Niin että Karoliina ja Niina, niin paljon kuin tykkäsinkin mun upeesta New York -hatusta niin en omista sitä enää...

Mitä taas kolmanteen kämppikseeni tulee (joka oli myös kämppiksistäni kolmas joka oli muuttamassa Vancouveriin... hieno kaupunki), ikävä suorastaan tulee vaikka tavattiin vasta kolme päivää sitten. Mateja tuli Sloveniasta, oli kyllästynyt työhönsä ja päätti muuttaa Vancouveriin. Kateeksi käy. Taidan tehdä samoin kuin valmistun. ;) Joskus ihmisillä vaan synkkaa. Meillä oli Matejan kanssa niin kivaa ja jutut niin karuja että vetävät melkein vertoja rakkaan ystäväni Ninan ja meikäläisen jutuille. Mutta vain melkein. Mikä on jo paljon se.

Parasta Vancouverissa top 10:

1. Rento meininki, seikkailuasenne ja ulkoilmaihmiset
2. The Wreck Beach
3. Stanley Park
4. Tyynen valtameren tuoksu
5. Kitsilano (hemmetin kaunis asuinalue, vanhaa hippiseutua tämäkin)
6. Granville Island (taiteilijaseutuu, gallerioita ja design liikkeitä loputtomiin, kauppahalli, ihania ihmisiä)
7. Kattopuutarhat (missään muualla en oo nähny joka toisella katolla puita)
8. Kaikki muutkin puutarhat (kaikki ylimääräinen tila oli käytetty kukkiin ja istutuksiin)
9. Lätkähulluus (joka toisessa autossa oli väintään yks Vancouver Canucks -lippu, kaikki patsaat oli puettu kanukkien paitaan, Mr. Stanleyn patsas Stanley Parkissa oli saanu kivan asun ks. kuva)
10. Sushi

Vancouverin reissun aikana sain myös töitä Suomesta. Lyhyen pätkän vaan mutta oon siitä aivan innoissani, koska alkaa tuo velan määrä jo hieman hirvittää. Duunit alkaa sitten heti seuraavana päivänä kun palaan täältä. Joko sen on hyvä asia ja estää mua vaipumasta kanadaikäväkriisiin tai sitten se on huono asia ja vaivun siitä huolimatta kanadaikäväkriisiin ja sotken vielä diaminatutkimuksetkin. Toivottavasti tää loppuaika Ontariossa on ihan ahterista niin ettei mulle tuu ikävä tätä mestaa. Vaikka kyllä mulle tulee vaikka se oiski.

We'll see.

Calgary ja Kalliovuoret

2011-05-25T17:41:00.000-07:00

Päästiinpä sitten viimein Stephanien kanssa sinne Calgaryyn asti. Vietettiin sillä ja Kalliovuorilla vähän reilu viikko ja nyt oon sit jatkanu taas jo matkaa ja istun hostellissa Vancouverissa. Calgaryssa oltiin pari yötä Leon vanhempien luona (hervoton linna heillä...) ja loput ajasta telttailtiin vuorilla. Oli vähän huonoa tuuria säiden kanssa ja kaikkein huikaisevimmat polut oli vielä niin pahasti lumen alla että päiväretkiksi jäi meidän seikkailut vaikka pitempää vaellusta oli tarkotus koettaa. Mutta eipä siinä mitään, muutama kaunis päivä tuli koettua kuitenkin (paloin kauniisti naamasti niin että otsa on ihan vaalee ja posket ja nenä tulipunaset..) ja hienothan ne maisemat oli vähän alempaakin katsottuna.

Maisema Leon rikkaiden vanhempien linnan terassilta.

Tässä muutamia herkkujamaistiaisia retkiemme annista:

1) Leon vanhemmat oli aivan uskomattomia tyyppejä. Varsinkin äiti. Leo varoitti etukäteen että se pelkää bedbugeja aivan hillittömästi, mutta enpä olis silti uskonu että meidät pistetään tulemaan autotallin kautta sisälle, riisuutumaan, tunkemaan kaikki vaatteemme jätesäkkiin, hipsimään pyyhkeen kanssa alakertaan ja kuivaamaan vaatteitamme kuivausrummussa puolituntia ennen kuin saimme laittaa ne taas päälle. :D Lisäksi kyseinen äitiliini oli ihan avoimesti kyllästyny siihen että Leo majoittaa ystäviään heille, ja tokaisi meidän loppumajoituskiittelyihinkin vaan että "Joo, kyllä teihin sitten lopulta tottui." Vaikkei me edes oltu siellä kuin kolme yötä.. Ja silti, tästäkin huolimatta, kyseisestä rouvasta oli mahdotonta olla pitämättä! Ihanan rehellinen ja hupsu nainen.

2) Meidän eka telttailuretki Kananaskis countryyn (nimi on perua legendaariselta intiaanilta joka selvisi hengissä vaikka sai kirveestä päähänsä) oli aivan järettömän siisti. Kiivettiin Powderface Ridge nimistä vuorta ylös niin pitkälle kuin päästiin, ihanan haastavaa ja ihanat maisemat ja ihana sää ja ihanaa seuraa! Stephanie itseppäisenä kuin muuli päätti ettei laita pitkälahkeisia housuja ja sen koivet oli lumiosuuksista totaalisen verillä. Ja törmättiin aivan sattumalta kahteen Leon kaveriin keskellä metsää. Ei tällaista voi tapahtua!?

3) Elk burger ja kylmä bisse Banffin kaupungissa kattoterassilla ympärillä mitä komeimpia 3000 metrisiä vuoren huippuja silmänkantamattomiin. Banffin reissu oli muutenkin siisti koska oltiin siellä Stephanien kanssa kahdestaan, ilman Leon uskomatonta säätämistä. :P

Elks ilman burgeria

Joku on ollu mun kaa samaa mieltä.

4) Mosquito creekin leirintäalue. Vain about 10 km päässä turisteja kuhisevasta Lake Louisesta ja vähintään yhtä hienot maisemat ja naurettavan halpa leirintämaksu. Parasta oli kuitenkin alueen vieressä sijaitseva hostelli. Leo oli jostain kuullut että niillä on Kalliovuorten paras sauna ja mentiin sitä sitten kysymään. Huomattiin että kolmen tunnin työllä sai ilmaisen yöpaikan hostellista joten kysyttiin sitten että pääseekö saunaakin käyttämään työtä vastaan. Ja niin me sitten kannettiin puita latoon tunnin verran ja päästiin sen perästä ansaittuihin löylyihin. Sauna oli hyvä mutta ei siellä oikein pesumahdollisuuksia ollut. Onneks Mosquito creek oli vielä pitkälti lumen alla ja sillä sitten kaavimme itsemme kutakuinkin puhtaiksi.

Ja tämä latohan oli TYHJÄ ennen kuin me saavuimme paikalle!

Ja tässä muutamia katkeria paloja:

1) Taitoin polveni. Oltiin rämmitty täysin lumen peittämää ja lähes kulkukelvotonta "polkua" metsäisellä rinteellä jo monta tuntia eikä ollut mitään ongelmia. Kunnes sitten päätimme pistää pystöön pienen lumisodan jonka seurauksena nuljautin polveni hienosti väärään suuntaan ja palasimme nöyrinä kolme kertaa hitaammin meikäläinen puusauvaan tukeutuen takaisin laaksoon.. Eikä polvi ole vieläkään kunnossa. Ibuprofenin voimalla olen tässä sen jälkeen tallustellut ja toisinaan poveni muljuu ja rutisee kiukkuisesti käppäillessäni. Toivottavasti en jää pysyvästi rammaksi.

2) Aikainen sesonki. Ois ollu huisin kivaa tehdä pitempi vaellus ylempänä rinteissä mutta kun ei ollu polut auki niin ei.

3) Calgary ja oil sands. Kaupunki on todella uusi, nopeasti kasvava ja kaunis. Ja rikastunut lähes yksinomaan öljyllä jota revitään maaperästä todella pahasti ympäristöä pilaavilla metodeilla.

4) Rahan pilaamat ihmiset. Tapasimme Kananaskis countryssa Fredin, upporikkaan mutta maailman tylsimmän ja yksinäisimmän miehen. Sääliksi kävi.

Harkitsen tällä hetkellä kirjan kirjoittamista. Sen nimeksi tulee 'Vihainen kirja välinpitämättömille laiskureille'. Mm. Fredin innoittamana. Pilata nyt maailma ja kärsiä siitä vielä itsekin samalla.

Ensi kerralla kuulumisia Vankuuverista ja lisää kuvia fb:ssä. Kohta.

-Kaisa

New York - Toronto - Orillia -Toronto -> Calgary!!!

2011-05-14T19:59:00.001-07:00

Varoitus: tämä blogipätkä on PITKÄ!!!

Istuksin tällä hetkellä Thunder Bayn bussiterminaalissa persus jo lähes vuorokauden bussissa istumisesta hellänä, olkapäät palaneina ja lärvi ja käsivarret täynä black flyn puremia odottamassa seuraavaa bussia ja seuraavaa pitkää etappia Winnipegiin, joka sekin on vain välietappi. Vain hullu – ja köyhä – päätyy valitsemaan bussimatkan Kanadan halki Torontosta Calgaryyn, mutta tuleepahan nähtyä maisemia! Vielä ei oo tosin ihmeempiä näkymiä ollu; Ontario on todella tasainen provinssi ja näyttää hyvin pitkälti Suomelta varsinkin täällä pikkasen Torontoa pohjosemmassa kun lehtipuita on enää aika vähän.

Ontario on pinta-alaltaan noin kolme kertaa Suomen kokoinen joten on ihan ymmärrettävää että sen toiselta laidalta toiselle menee 20 tuntia... Onneks muut provinssit tässä matkan varrella on pikkasen pienempiä, muuten vois tuntua aika ankealta nyt kun takana on vasta osa ensimmäisestä ja edessä kolme. Vaikka toisaalta en tiiä välittäisinkö, kun edessä on myös mahtavat puolitoista viikkoo Calgaryssa hyvässä seurassa ja Kanadan makeimpien kansallispuistoja kierrellen! Vaikka Leon äiskä onkin vissiin vähän paranoidi ja pelkää bed bugeja niin paljon että tulee pistämään meidän kaikki kamat johonki kuivuriin ennen kuin päästää ne sisään taloon.. Tuskin maltan oottaa että tapaan tämän mielenkiintoisen henkilön. :P

Mutta näitä kokemuksia odotellessa voisin kertoilla hieman siitä mitä on tapahtunu mun ja Karoliinan surullisenkuuluisan Niagaran reissun ja tämän bussikoettelemuksen välillä. Lyhyesti voisin vaan sanoa, että hyvästelin haikeasti ihanan vuokraemäntäni perheen, piipahdin New Yorkissa Karoliinan ja Niinan kanssa ja vietin tämän viikon alun hippipojuni farmilla Orilliassa, mutta se ei oo kyllä millään tasolla riittävästi näistä reissuista. Toisaalta kumpikin oli niin mahtava, että on vaikee kertoa niistä niin hyvin kuin ne vaatis tai poimia kaiken mahtavan seasta ne kaikkein mainitsemisen arvoisimmat asiat. Mutta yritän nyt kuitenkin jotain saada tähän näytölle.

New York oli kyllä (ehkä Pariisin ohella) uskomattomin ja upein kaupunki, missä oon käyny. Mulla oli aika korkeat odotukset enkä joutunu pettymään. Sen lisäks että paikka oli juuri niin suuri ja kaunis ja monipuolinen ja täynnä elämää kuin olin kuvitellut, se oli myös paljon siistimpi (uskomatonta miten jätehuolto voi toimia niin suuressa paikassa niin hyvin), paljon turvallisemman oloinen ja ihmiset kaupungissa paaaaaaaljon ystävällisempiä kuin olin kuvitellut. Ihmisten suhteen paikka oli siis hieman parempi kuin Pariisi sanoisin. Vaikka harmillisen luonnosta vieraantuneita ne Nykissäkin kyllä oli. Tekemistä olis riittäny helposti pitemmäksi aikaa kuin viikoksi, joten täytyy varmaan mennä takaisin jossain vaiheessa elämää. Nyt tuli kierrettyä lähinnä pakollisia turistikohteita: Central Park (kaunis!!!), Empire State Building (hirveä turistiloukku mutta kivat näkymät illalla), Rockefeller Center (vähemmän hirveä turistiloukku ja kivat näkymät päivällä), Times Square (aivan hirvittävä paikka – paitsi Bubba & Gump Shrimp Co.), Vapaudenpatsas sekä Staten Islandin lautalta että Circle Line risteilyltä (New York on mereltäkin päin todella kaunis), museoista American Museum of Natural History (oli muuten reippaasti Lontoon vastaavaa parempi), Museum of Modern Art (MoMA – kivan kompakti, ei iskeny ahistus) ja Metropolitan Museum of Art (MET – tänne mennessä pitää tietää mitä haluaa nähdä ettei kuole runsaudenpulaan). Lisäks tietty jonkin verran shoppailtiin mutta onnistuin välttämään aika hyvin kaikkea turhaa, ostin enimmäkseen sellaista mitä oon pitkään suunnitellukin kuten hyvät ulkoiluhousut ja hervottomia vaellusmonojani kevyemmät eräjormailukengät (reippaasti halvemmalla lähtivät kuin Suomessa vastaavat). Hell's Kitchenin kirppariltä kyllä tarttui hieman tyhmästi hetken mielijohteesta avokkaat, jotka nyt ketuttaa tuolla repussa turhana painolastina.

Cantral Park, New York

World Trade Centerin entisten tornien liepeille viedään edelleen kukkia yms.

World Trade Centerin työmaa

Phileas Fogg was here

Times Square - hirvee mesta (vaikka näköjään hymyilyttääkin)

Nyyjoorkkia vesiltä käsin

Parasta Nykissä oli kuitenkin hyvä seura ja ihanat kelit. Kiitos Karoliinalle ja Niinalle parhaasta lomasta pitkiin aikoihin! Vaikka meillä olikin ehkä omituisin kämppis hostellissa mihin oon ikinä törmänny... Paljon kertoo mm. se, että tyyppi oli vakaasti sitä mieltä, että meidän kengät haisee niin pahalle että niitä pitää säilyttää ikkunalla ja että suomalaiset on hirveän epäkohteliaita ja lisääntyy koko ajan. Vaikka tyyppi itse oli se joka huoneessamme eniten ongelmia aiheutti, kuorsaamalla kovaäänisesti, vaihdatuttamalla lakanat sänkyynsä keskellä yötä ja pakottamalla pitämään ikkunaa auki koko ajan, vaikka kaikki muut huoneessa meinas paleltua... Oli myös ihanaa puhua Suomea kunnolla pitkiin aikoihin ja käydä henkeviä keskusteluja elämästä. Vaikka hyvin enkulla pärjäänkin niin en minä sillä pysty itseäni ilmaisemaan tismalleen niin kuin haluaisin.

Torontoon paluu oli sikäli mielenkiintoinen, että olin täysin tietämätön siitä missä tulen yöpymään alkuviikosta. Oli pikkasen kiertolaisolo pestessäni hampaita Robartsin kirjaston vessassa ja vetäessäni tirsat rinkka kainalossa kirjaston penkillä. Mutta täytyy sanoa, että kodittomuus ei tunnu ollenkaan pahalta. On kiva kun on ovet auki joka suuntaan. :P Eikä yöpaikan löytäminenkään ollut sitten mitenkään vaikeaa, vaihtoehtoja tuli lopulta yllättävänkin monta mutta päädyin sitten lähtemään Orilliaan kun on ollut jo pitempään tarkoitus siellä käydä. Ja vaikkakin täysin New Yorkin vastakohta, olin farmista oikeestaan aivan yhtä kikseissä kuin Nykistä. Käsittämätöntä miten yhdellä tilalla voi olla niin paljon elämää: on metsää, puroa, lampea ja peltoa ja kaikkilla niillä vaikka minkälaista flooraa ja faunaa. Kuulin muun muassa ensimmäistä kertaa elämässäni kojootin ulvontaa ja näin vesikäärmeitä. Ja lisäks tien toisella puolella on luonnonsuojelualue majavineen ja kilpikonnineen ja vaikka minkälaisine lintuineen, ja toisella puolella farmia on Provincial Park uskomattomine järvimaisemineen ja hiekkarantoineen. Ja farmia asuttava hippiperhe osoittautui aivan mahtavaksi, mutta se ei kyllä tullu yhtään yllätyksenä.

Haikeiden hyvästien jälkeen palasin sitten vielä Torontoon pariksi yöksi ennen Calgaryyn lähtöä. Majoituin Calgaryn matkakamuni Stephanien luokse Little Portugaliin (on kyllä yks kauneimmista alueista Torontossa, sori Karoliina etten vieny sua sinne...) ja sain jopa kirjotettua aika mukavasti kandia. Lisäksi kävin piipahtamassa erään vakavasta masennuksesta kärsivän Outing Club kaverini luona mielisairaalassa... Sekin oli mielenkiintoinen kokemus, en ole ikinä mielisairaalassa käynyt, ja oli hienoa nähdä, että kamuni voi jo paljon paremmin eikä tule olemaan sairaalassa enää kauaa.

Eli eipä tässä oikeen muuta voi sanoa kuin että taidanpa elellä elämäni parhaita aikoja. Life is beautiful.

Niagara Falls

2011-04-29T16:39:00.000-07:00

Hah hah! Hitto mikä reissu mutta tulipahan tehtyä ja putoukset nähtyä.

Lähdettiin eilen putouksia kohti puolenpäivän aikaan. Torontoon oli iskeny joku aivan käsittämätön kevätmyrsky ja todennäköisesti jonkun onnettomuuden (tai onnettomuuksien) takia liikenne oli aivan tukossa ja saavuimme Niagaralle kaks tuntia myöhässä aikataulusta (matka kestää siis normaalisti noin 1,5 h...). Onneks kuski vissiin tunsi seudun aika hyvin ja puikkelehti parhaansa mukaan pikkuteitä pitkin Niagaralle, vaikka nekin oli kyllä aika pahasti tukossa ja puita oli kaatunu tielle vähän siellä sun täällä. Parasta oli kun kuski päästeli täysin siekailematta poliisinauhoista läpi yhdellä katkaistulla tiellä. Matkan aikana havahduimme myös kahteen karuun tosi seikkaan: Miksi ihmeessä emme suunnitelleet Niagaran reissua New Yorkiin menon yhteyteen kun se on siinä matkan varrella??? Oltais säästetty rahaa ja ahteria. Tajusimme myös että olin hienosti printannu meidän matkaliput kakspuolisiks niin, että annoimme paluuliput menolippujen kanssa pois..

Muun muassa tällaista sai myrsky aikaan...

Viimein Niagaran tuppukylään saavuttuamme valaistuimme lisää: Niagara ei ole näköjään yhtään sen parempi julkisen liikenteen suhteen kuin Torontokaan, ja käppäilimme sitten keskustasta putouksille aivan järkyttävässä tuulessa! En oo varmaan ikinä kokenu vastaavaa. Sen lisäks ettei meinannu päästä eteenpäin, tuntu ettei suunta ollu muutenkaan yhtään meikäläisen päätettävissä. Säästä, väsymyksestä, nälästä ja ties mistä ketutuksesta johtuen putouksetkaan ei näyttäny aluks juuri miltään ja honasimme myös ettei varsinainen sesonki ollut vielä edes alkanut eikä Made of the Mist risteilyä putouksen juurelle vielä järjestetty ollenkaan. Lisäksi maisemaa hallitsi putousten lisäksi hirvittävä kasa kaupallista hilipatihippania, casinoa ja huvipuistoa josta nousi valtava möly vaikkei siellä ajankohdasta johtuen ees hirveesti ollu ihmisiä.

Ensitunnelmia Niagaralla

Ja hotellin löydettyämme selvisi myös miksi se oli niin halpa: rumempaa rakennusta saa hakea ja meidän huone oli toisessa kerroksessa ikkuna kivasti parkkipaikalle päin (hotellia mainostettiin sen hienolla putousnäkymällä) ja koko kyseinen siipi oli remontissa ja täynnä puusälää ja tikkaita yms. Tottakai uupumus varmaan vielä maksimoi ketutusta, ja alkoi tuntua ettei asiat voi hirveesti hullummiks mennä. Mutta olimme väärässä. Söimme itsemme totaalisen ähkyyn Hard Rock Cafessa sillä seurauksella että meitsin jo hieman helpottanut vatsatauti riehaantui pahemmaksi kuin koskaan. Säästän teidät yksityiskohdilta. Mutta jokatapauksessa nukuin aika vähän kyseisenä yönä ja ainut asia mitä saatiin tänään tehtyä pahoinvointihuippujeni välissä, oli visiitti putousten taakse. Mikä oli kyllä kieltämättä melkoisen upeaa nestehukasta ja jatkuvasta kuvotuksen tunteesta huolimatta.

Matkalla Horseshoe putouksen taakse!

Ja sitten vielä bussissa takaisin Torontoon (sillä saimme kuitenkin liput kun ystävällinne resepsuunin täti printtas) pääsin kivasti amerikkalaisen mummon viereen joka puheli taukoamatta Torontoon saakka vaikka olin vakaasti suunnitellu nukkuvani koko matkan. Mutta toisaalta se oli ihan kiva. Ja se puheli tosiaan koko ajan itse joten mulle riitti kun nyökyttelin vaan..

Mutta no joo. Pääasiassa kai lähinnä huvittaa miten poskelleen kaikki meni. Ainut että oisin mielelläni käyny myös Niagara-On-The-Laken kylässä jonne ei bussin myöhästymisen takia ehditty. Ja se Made of the Mist ois ollu kiva, mutta päästiinpähän kuitenkin näkemään putoukset vähän lähempää hiippailemalla niiden taakse. Ja kaikesta huolimatta suht hienoja kuvia reissulta kertyi, joten vaikka alkutympäännyksen takia putoukset ei näyttäneetkään miltään, niin kyllä ne sitten kuitenkin ihan hienoilta näytti. :)

Eikö ole villin näköinen jääkimpale?? Ihan kuin hopeaa tai jotain. Ja tää on American Falls.

Narsissit ja Horseshoe Falls

Hyvin lyhyen hetken sää oli myös suht hyvä: American Falls ja ilta-aurinko

Niagara Falls - lokkien paratiisi (kivat maisemat lennellä ja törkyäviä ihmisiä)

Tää näköalaspotti oli kaikistä paras. :) Ihan hulluna vettä ja voimaa.

Yksi harvoista suht hienoista näkymistä putousten hilipatihippan-kylässä.

Lähellä, mutta linssi ei oo vielä pahasti kastunu :) WUTUUUUMMM mikä pauhu!

Että semmosta. Ja nyt selkä köyryssä kohti uusia nöyryytyksiä!

-Kaisa

Maailman huonoin kuva skunkista ja muita tarinoita

2011-04-26T18:04:00.000-07:00

Viiminen tentti on ollu takana jo yli viikon!!! Sen jälkeen tarkoitus oli viimeistellä kandi ennen kuin Karoliina saapuilee mutta eipä se tietenkään onnistunu. Sen sijaan oon tehny turistijuttuja kuten maistellu Mill Street Breweryn bissejä Distillery Districtissä ja tutustunu taas uusiin alueisiin Torontossa sekä käyny päivävaelluksella Toronto Outdoor Clubin kanssa (eri asia kuin U of T Outing Club) Beaver valleyssa. Yhtään majavaa ei kyllä näkyny, mutta melko hieno pato kyllä, ja siitä saatiin ihme kyllä myös kuva, vaikka meitsi oli reissulla niin suulaalla tuulella etten ehtiny juuri kuvaamaan.

Majavapato

Shangswa, Brad ja majavalampi

Meitsi suulaana

Sunnuntaina vietin leppoisan illan Outing Clubin (tälläkertaa U of T versio) jannujen kanssa: Stephanie kokkaili isänsä metsästämää lumihanhea. Ja ilta päättyi leppoisasti haisunäädän bongaamiseen, liekö syy kamerassa vai pimeydessä (sillä eihän se meikäläisen tilasta tietenkään voinu johtua) että kuvat on ennennäkemättömän huonoja, mutta kyllä tuosta pikkasen jotain muotoa saattaa hahmottaa.

Skunken!!!

Nyt on sitten Karoliina täällä ja heti alkoi hirveä sade ja ukkonen ja meitsi sai vatsataudin.. :P Mut ehkä huomenna paremmalla onnella. Sain mä sentään muutamia olennaisuuksia Karoliinalle esiteltyä, ja koska Karoliina on nähtävästi reippaampi kuvaaja, saimme näistä myös todistusaineistoa (kuin myös vallinneista sääolosuhteista).

St. George Campus: University College - melkeen vois luulla että sää on ihan ok

Mutta Frankenstein-ilme kertoo totuuden...

... kun myös nämä tunnelmat Chinatownista

Ja laitetaan nyt tämä söpö kurrekin tänne että jää hyvä maku suuhun.

Palaan asiaan - halusitte tai ette.

-Kaisa

Näin ne viikot vierii!

2011-04-12T18:37:00.000-07:00

Näinhän tässä kävi niin kuin arvelinkin että mitä enemmän täällä tapahtuu sitä vähemmän tulee kirjoteltua. Ja sitten kun sitä aikaa viimein löytyy (pieni hengähdyshetki tässä ennen viimeiseen tenttiin lukemisen aloittelua) niin ei tiedä mistä kertois ja mitä kertois ja mistä alottais.

Mutta alotetaan nyt vaikka tästä: Meidän Hart House Farm -saunareissu oli ja meni ja hauskaahan siellä oli. :) Ja vastoin Hart Housen toimistoneidin vakuutteluja lammessa oli myös avanto (taikka oli sen jälkeen kun meitsi oli sen kirveen kanssa reihunu auki). Ilman sitä oiski jääny uimiset hieman vähiin kun takatalven ansiosta lampi oli vankasti jäässä (retkestä on siis öö.. yli kaks viikkoo).

Naaraat tässä tarkkailee kuinka koiras esittelee voimiaan.

Ei jää epäselväksi keitä tästä saa kiittää. :)

Ja kyllähän nää kanukit sinne avantoon meni!

Sauna oli sekä perjantai- että lauantai-iltana lämpinä aamukolmeen (lauantaina klo 16 lähtien...) ja kyllä kaikki siellä istuivat ja avannossakin kävivät! Suurin osa jopa tykkäs. :) Osalle oli siis eka kerta saunassa ja niille jotka oli eniten käyny, se oli sellanen kerran vuodessa toimitettava operaatio. Eikä avannossa ollu tainnu käydä aikasemmin kukaan. :) Joten kyllä se on myönnettävä että joukkopainostus toimii ja kannattaa: puolella porukasta on tällä hetkellä profiilikuvana avantodippaus. :)

Päädyin samaiselle farmille myös toisena viikonloppuna kun päätin viimehetkellä kaverin painostuksesta lähteä sinne vaahterasiirapin valmistustapahtumaan vapaaehtoishommiin. :) Sekin oli kerrassaan riemukas reissu, vaikka itse "sugaring off" jäi välistä kun hinkkasin lautasia keittiössä (tosin hyvässä seurassa, joten ei siinä mittää).

Oon käytönnössä hengaillu viimeaikoina St. Georgen kampuksella. Mississaugaan en koskaan oikein kotiutunu.. Mikä varmaan tarkottaa sitä, ettei mun pidä koskaan muuttaa Espooseen. Mississauga on Toronton Espoo. Ja ne kurssit mitä mul on täällä Mississaugassa ollu on ollu niin massaluentoja etten mä oo juuri keneenkään täällä tutustunukkaan paitsi vuokraemäntäni perheeseen ja pankkineitiin. Eli ei siis ihme että Toronto on vetäny puoleensa. Siel mul on ollu mun paras kurssi, kaikki outing clubilaiset käytännös asuu siellä ja mun leppoisa pieni enkunkurssiryhmä samoin. Ja tietysti mun kultakutrinen hippipojuni (pitäähän sitä pieni söpö vaihtariromanssi olla).

Ens maanantaina ois sitten viimeinen tentti, jonka jälkeen olen VAPAA!!! :D Paitsi että se kandi on edelleen kesken ja pitäis varmaan yrittää se rykästä ennen ku Karoliina ja Niina saapuilee yli Atlantin. :) Mutta hieman odotan että tää tenttirumba loppuu! En oo juurikaan Karoliinan ja Niinan vierailua pitemmälle suunnitellu joten kaikki ovet on auki! Mahtava vapauden fiilis. :) Ja mahtava fiilis muutenki kun alkaa tuo kevät olla jo aika pitkällä! Tänäänkin T-paidassa tenttiin hihhuloin tuosta metsän poikki. :) Ja tentitkin on menny mielestäni melko hyvin. :) Lallalallalaa...

-Kaisa

Kuminalla maustettua ruisrieskaa (ja vähän jotain muutakin)

2011-03-10T16:28:00.000-08:00

Otsikko on sikäli harhaan johtava että kaikki mitä haluan tästä rieskasta sanoa on: löysin sellaista tuosta lähimarketista, mainosti itseään suomalaisena leipänä, ikinä en oo vastaavaan törmänny Suomes, mut ihan hyvä yhdistelmä perinteisiä suomalaisia raaka-aineita ja valmistustapoja. Ei hullumpaa purkkaleipään verrattuna.

Naapurini kaunis neiti Kauris (ei liity mitenkään aiheeseen)

Viime viikonloppuna olin Kirjanvaihto-pippaloissa (Book Exchange Party). Kuulostaa varmaan ihan hirveen nörtille ja tismalleen sitä se olikin. :) Pippalot järjesti Naomi kämppiksineen ja päällimmäisenä niistä jäi mieleen seuraavaa:

Runnymede on kivaa aluetta
järjettömän hienossa kämpässä asuivat (olivat rempanneet vanhan talon todella kauniisti ja sen vanhaa tyyliä kunnioittaen + seiniä koristi yhen taiteita opiskelevan kämppiksen maalaukset, ja taas mietin miksei ollu kameraa mukana)
ei ne humanistitkaan hullumpia oo (olin ainoo luonnontieteilijä...)
tyypeillä oli ihana kissa nimeltä π (ensin luulin että Pie)
ekan kerran näin kun joku kanadalainen joi vähän tavallista enemmän (eli sen verran että pikkasen takelteli ja hihitteli) :p
vaihdoin Stig Larssonin Girl with a dragon tattoo'n norjalaisen Per Petterssonin kirjaan Out Stealing Horses (ja oli kiva huomata että Stig Larssonista tapeltiin eniten, Heja Sverige)
turvallisuushössötystä ilmassa jälleen: kun lähin yhtämatkaa metrolle muutamien tyyppien kanssa, puimme eka varmaan kymmenen minsaa että voidaanko me päästää yks meistä kävelemään yksin kotiin kilometrin matka (ja Runnymede kun näytti musta niin idylliseltä)

Ja sit seuraavaan aiheeseen: Oon täs viimeaikoina järkkäilly retkeä paikkaan nimeltä Hart House Farm. Hart House on iso, vanha, kaunis rakennus ja monitoimitalo St.Georgen kampuksella. En ees tiiä mitä kaikkee niillä on tarjota opiskelijoille mutta esim. uima-allas, kuntosali, teatteri, Sammy's ravintola, opiskelutiloja, kerhotiloja useille opiskelijoiden kerhoille ja flyygelisali, jossa musiikin opiskelijat harjottelee (pirun kaunista), ja jonka takassa on aina tuli, nyt muutamia mainitakseni.. Niin ja tietysti tää niiden farmi. Huokailtuani Outing Clubilaisille tarpeeksi saunan puutteestani, sain kuulla että tällä nimenomaisella farmilla on Traditional Finnish Sauna, jonka suomalaiset vaihto-opiskelijat on sinne joskus onnistunu järjestämään. Ja niinhän siinä sit kävi että aloin järkkäillä matkaa sinne. Parin viikon päästä ollaan menossa ja Outing Clubilaiset on ollu siitä aivan kikseissä. :) Saa nähdä saanko tyypit uimaan (jos lampi on sen verran sulanu, avantoa ei "turvallisuussyistä" ole).

Hart House (kuva wikipediasta...)

Hart House Farm (by Joanna Dickins, http://www.flickr.com/)

Jos tää rikkoo jotain tekijänoikeuslakii niin kertokaa ihmeessä niin poistan noi kuvat ja lisään omat jahka saan otettua ne. :p

Voi että mä ootan reissua tonne farmille! Ja sitä että kurssit loppuu. Ja siihenhän on enää KOLME VIIKKOOO!!!!

Mietteitä mökkeilystä ja kanadalaisista

2011-03-03T11:43:00.000-08:00

En ole oikein saanut kasattua ajatuksiani tässä viimeaikoina mutta yritän siitäkin huolimatta (tai kenties juuri sen takia) koota tänne nyt jonkinlaisen synteesin viime päivistä.

Loma oli ja meni. Kuten tuossa aikaisemmin kertoilin, tavoitteenani oli kirjoittaa kandi loppuun mutta eihän siitä mitään tullut. Olis pitäny luovuttaa heti kun tajusin ettei luista et oisin tullu käyttäneeks kallisarvoisen vapaa-ajan hieman järkevämmin mut turha harmitella näin perästä päin. About kolme päivää lomasta meni siis pelkästään tuskailuun et PITÄIS saada aikaseks mut onneks loppu osa ajasta meni oikein mukavasti: eka pitkä viikonloppu (sisältäen maanantain Family dayn - joka on muuten aika kiva idea vapaapäiväksi) meni Heinin kanssa Torontoon tutustuen (Distillery districtin ja St. Andrews marketin uusinta paremmalla säällä varustettuna + Cabbage Town), pankkineidin kanssa lenkkeillen (löytyi mahtavat lenkkimaastot aivan kampuksen takaa jokivarresta) ja Outing Clubin Naomin kanssa High Parkiin tutustuen (miksei Helsingin keskuspuistossa oo majavia?!).

Toinen viikonloppu taas kului toistamiseen Outing Clubin möksällä ja nyt tiedän paikan nimenkin: se on Grey County, vaikkakin ankean harmaasta kaukana. Olen huono hehkuttamaan. Aina kun yritän sitä, suollan latteuksia ja kliseitä. Joten tyydyn sanomaan että nautin ajastani mökillä. Tykkään Outing Clubilaisista (meillä on samanlaiset arvot ja mielenlaatu) + tykkään ulkoilusta ja liikunnasta (mikä sopisikaan siihen paremmin kuin kyseinen möksä siistien kallioden, luolien ja metsikön kupeessa) = hieno viikonloppu, johon sisältyi mm. seuraavaa:

hyvää seuraa ja uusia ystäviä
pitkiä keskusteluita ilmastonmuutoksesta
pitkiä keskusteluita viagrasta
luolia ja luonnon rauhaa
patikointia ja mäenlaskua
lämmintä mieltä
hyvää ruokaa (vaikkei ees ollu mukana ranskalaisia)
lämpimämpi mökki kuin viimeksi
etc.

Ja eihän sitä muuta tarvitakkaan.

Ja vielä kaksi lisäpointtia viikonlopusta: haluan oppia ottamaan parempia valokuvia. Erityisesti hieman heikossa valossa minulla on suuria vaikeuksia. Olen yleensä niin kärsimätön etten jaksa jäädä pohtimaan asetuksia tai sitten kuvauskohteeni on niin kärsimätön ettei jaksa odottaa mun säätämistä... Mutta eiköhän tää tästä. Ja toinen pointti: Vain neljä mökkireissulaisista oli syntyperäisiä kanadalaisia (ja meitä oli siis 12), ja heilläkin oli juuret muualla (Skotlanti, Sri Lanka, Bolivia...). Kertoo hyvin maan monikansallisesta luonteesta. Koska Kanadalla ei ole pitkää kansallista historiaa, kaikki on periaatteessa tulokkaita. Se on varmaan yksi syy siihen miten suvaitsevaista, ystävällistä ja huomaavaista porukkaa he ovat.

Jatkanpa vielä hieman Kanadalaisesta mielenlaadusta. Yksi syy siihen, etten valinnut kohteekseni USAa, oli se, että olen ollut siellä jo kerran, minkä jälkeen olen ollut sitä mieltä että heidän pinnallinen small talk kulttuurinsa ja mielenlaatunsa ei vaan sovi minulle. Tiedän, ettei pitäis yleistää (luonnollisesti kyseessä on iso maa ja värikäs kansa), mutta tietyissä stereotypioissa on kyllä perää. Kanadassa on paljon samaa kuin USAssa, mutta jos nyt hyvin karkeasti yleistän niin ero on siinä, ettei se ole aivan yhtä pinnallinen ja luonnosta vieraantunut. Vaikka toki esimerkiksi hirvittävän runsas autojen käyttö ja karmaiseva Toronton pormestari ( http://www.toronto.ca/mayor_ford/index.htm ) osoittavat että on niitä luonnosta vieraantuneita täälläkin... Small talk on Torontossa jotenkin ihmisläheisempää, ihmiset katsoo toisiaan silmiin ja hymyilee puhuessaan eikä vaan auo suutaan. Täällä small talkin tarkoitus tarkoitus tuntuu olevan lähinnä hyvän mielen ja hyväksynnän levittäminen, kun taas Atlantassa tuli välillä olo että ihmiset pieksee suutaan pelkän puhumisen vuoksi. Voihan tietysti olla että oon törmänny täällä enemmän humaaneihin, järkeviin ja ystävällisiin ihmisiin mutta aivan sama, jos miettisin aina ettei voi yleistää, en voisi sanoa mistään mitään.

Kanadalaiset ovat myös loputtoman kärsivällisiä ja kohteliaita. Oven avaaminen perässä tulevalle on lähes pyhää ja jos vahingossa tönäiset jotakuta, HÄN pyytää sinulta anteeksi. Lisäksi miehet päästävät naiset aina ensin joka paikkaan ( joo joo, tiedän tän tavan karun historian..) enkä ole vielä kertaakaan joutunut siihen kliseisen tympeään keskusteluun, jossa miehet ja naiset asettavat toisiaan vastakkain ja vertaavat kumpien elämä nyt sitte on vaikeempaa ja kummat on pätevämpiä.

Yks asia mikä on yhtäläistä kanadalaisten ja jenkkiläisten välillä on uskomaton turvallisuusvouhotus. Toki on hyvä olla riskeistä tietoinen, en minä sitä tarkoita, ja varmaan tämä manner on hieman turvattomampi kuin Suomi ihan jo vain senkin takia että täällä on enemmän ihmisiä. Mutta yliopiston sulkeminen hieman tavallista runsaamman lumisateen vuoksi, aivan järjetön maantiesuolan käyttö ettei kukaan VAAN liukastu, avannon puuttuminen Hart Housen maatilan saunan lammikosta ja kaiken maaliman turvallisuus sitoumusten allekirjoittaminen joka hemmetin pientä retkeä varten menee minusta vähän överiksi. Niin ronskilta kuin se kuulostaakin, yhdyn Fionan (kotoisin Briteistä) sanoihin: jos lähtee lipsuttelemaan peilijäälle liukkaissa kengissä ja lentää persiilleen niin on vaan TYHMÄ ja saa syyttää itseään.

Asia jonka otan jo hieman vakavammin on se, ettei naisten kannata täällä liikkua pimeällä yksin varsinkaan puistoissa. Ja tästä olen vakuuttunut mm. siksi, että: metroasemilla pyörii etsintäkuulutuksia kadonneista ihmisistä joka päivä, Toronton bussilinjoilla naisilla on mahdollisuus yöaikaan pyytää pysähdystä lähempänä kotiovea ja pankkineidin mies vahti että todellakin pääsen kotiovestani sisään ennen kuin jatkoi matkaa heidän tuotuaan minut kotiin yöaikaan. Vaikka se kyllä saattoi olla liioittelua.. Asun todella rauhallisella perhealueella ja jännittävin yöllinen kohtaaminen siellä on ollut pesukarhu..

Ja mitä elukoihin tulee niin näin tänään (juova)maaoravan alias tikutakun (Tamias stiatus)! Yleinenhän se täällä vissiin on mut en ollu aikasemmin nähny. Oli kiva piristys isojen läskien mustien Eastern Grey Squirrelien (Sciurus carolinensis) lomassa.

Tällä viikolla oon siis taas yrittäny kovasti opiskella. Tykkään edelleen kursseistani mutta nyt oon alkanu ja toisinaan pilkkimäänkin luennoilla. Ja kuvittelemaan kaikkee siistii kuten sitä, miten paljon Professori Morris muistuttaa Back to the Futuren Dr. Emmet Brownia ja enkun opettejani Mr. Grytell Clint Eastwoodia. Hieman ootan jo et kurssit loppuu ja pääsen reissaamaan!! Ja tuhlaamaan viimeisetkin roposeni..

Hirveästi tuli tekstiä taas ja vaan pari hassua kuvaa.. Varmaan siks kun kaikki ottamani kuvat tuntuu olevan ihan kakkoja. Mut jos haluut nähdä kakkoja kuvia niin niitä on fb:ssä (jostain syystä mun standardit sinne lätkityille kuville ei oo yhtä korkeet...) osoitteessa

http://www.facebook.com/album.php?aid=274196&id=605374197&l=1bb23a406f.

-Kaisa

P.S: Oon nähny ihan outoja unia viimeaikoina. Yhessä meidän vanhan ala-aste oli zombien vallassa ja toisessa lensin Batmanin kanssa batmobilella Ontariojärveen. Täytyy varmaan vaan pyrkiä ottamaan noi uuden kulttuuriympäristön tuomana luovuuden lisääntymisenä ja näkemyksen avartumisena. ;)

Kunnon hikkeilymeininkii

2011-02-19T19:24:00.000-08:00

Eilen oli viimeinen mid term tentti ja sen kunniaksi päivä paistoi kuin huhtikuussa konsanaan ja meitsi oli maailmaan parhaalla tuulella. :) Nyt ois sitten edessä niin sanottu "reading week" eli käytännössä hiihtoloma. Meitsille se kyllä valitettavasti tarkottaa sitä ainoota jaksoo tän vaihdon aikana jollon mulla on sen verran ylimäärästä aikaa että voin kirjottaa kandini loppuun. Pitäkää peukkuja että onnistun.. Pyrkimys olis että hoidan homman alkuviikosta ja loppuviikosta pääsen taas mökkeilemään Outing Clubin cabinille.

Koska elämäni on tässä jonkin aikaa koostunu pelkästä pänttäämisestä niin en valitettavasti voi kirjoittaa tällä kertaa juuri muusta. Niimpä voitkin lopettaa lukemisen tähän jos bilsan kurssit ei kiinnosta, sillä aion nyt kertoilla niistä hieman. :) Otin neljä kurssia (6 op/kurssi) mikä on minimimäärä että voin nostaa opintotukee ja sain matkastipendin yliopistolta. Ja hyvä etten ottanu enempää, kurssit on U of T:ssä todella työläitä ja proffat vaatii paljon, plus että opiskelu kokonaan enkuks lisää tietysti oman haasteensa. Kurssini ovat: Major Features of Vertebrate Evolution, Functional Morphology of Animals, Ecology and Evolution of Plant-Animal Interactions ja Global Weather and Climate (joka on mantsan laitoksen kurssi). Haastavimpia on noi kaks ekaa koska pitää opetalla niin paljon uutta terminologiaa ja mun nimi/sanamuisti on aika hirvee. Ja paras kurssi on Plant-Animal interaktiot. Se on mun ainoo kurssi keskustakampuksella ja joudun ravaamaan siellä bussilla kolme kertaa viikossa mut on se sen arvoistakin: kurssi on hyvin organisoitu, osallistujia on vähän (mahdollistaa keskustelun paremmin) ja siitä on taatusti näistä kursseista eniten hyötyä mulle koska suurin osa aiheista käsittelee nimenomaan hyönteisten ja kasvien välisiä suhteita. Ja kurssin proffat tekee todella mielenkiintosta tutkimusta Väli-Amerikassa! Oon vähän suunnitellu josko yrittäisin tyrkyttää itteeni niille tutkimusassistentiks johonkin projektiin. Tuskin onnistuu mutta aina voi koittaa. :) Oisko pikkasen siistiä (kirjaimellisestikin...) laajentaa mun koppiaistietämystä lantiaisista myös herbivorisiin kuoriaisiin? :D

Plant-Animal -kurssi on myös tarjonnu meitsille parhaat onnistumisen elämykset täällä. Meil oli viime perjantaina väittely sympatrisen lajiutumisen yleisyydestä ja olin aivan paniikissa, että miten selviän siitä takeltelevan enkkuni kanssa. Väittely meni kuitenkin todella hyvin ja minua suorastaan harmitti etten saanut kommentoida asiaa niin paljon kuin olisi ollut sanottavaa! Siisteintä oli saada virallista osuutta seuranneessa jälkipyykissä (joka oli hämmentävän kiihkeä, sympatrinen lajiutuminen näköjään nostaa paikallisissa ekologeissa tunteet pintaan ;) ) viimeinen sana aiheeseen, minkä seurauksena vastapuolisko jäi täysin sanattomaksi. :D Myös kyseisen kurssin tentti meni näistä kaikista neljästä parhaiten ja tenteistä viimeisenä se jätti oikein hyvän maun suuhun. :)

Jos suunnitelet vaihtoon lähtöä, jotta pääsisit matkustelemaan ja juomaan kaljaa auringon nousuun niin älä lähde Kanadaan. Tai ainakaan Toronton yliopistoon. Täällä joutuu oikeasti opiskelemaan, eikä vahtareita ole niin paljoa, että heidän olemassaoloaan noteerattaisiin ja heille järjestettäisiin yhteistä ohjelmaa (Ottawan reissu on ollu tähän mennessä ainoo). Toki täältä ohjelmaa löytyy vaikka millä mitalla, mutta se täytyy etsiä käsiinsä itse ja täytyy nähdä paljon vaivaa tutustuakseen ihmisiin ja kehittääkseen itselleen elämää. Meitsi on kyllä tyytyväinen, että valitsin tän paikan (vaikka British Columbia välillä pyrkiikin muistuttelemaan olemassa olostaan ja tavoittamattomuudestaan.. ) sillä bileily ei ollu se juttu mitä mä lähdin täältä hakemaan. Ja ihmisiin tutustumisessa laatu on minulle huomattavasti tärkeämpää kuin määrä. Toisinaan kyllä mietin että ois voinu hieman paremmin selvitellä tuota kurssisysteemiä että olisin päätyny ennemmin St. Georgen (keskustan) kampukselle, koska se on paljon kauniimpi, mielenkiintoisempi ja monipuolisempi ja siellä tapahtuu paljon enemmän. Mutta toisaalta sillon en ois ikinä tutustunu ihanaan vuokraemäntääni eikä ois niin helppoo käydä pankkineidin kanssa lenkillä. Eli en mä sitä sit kuitenkaan oikeestaan kadu.

Sain tässä juuri luettua Chimamanda Adichien Puolikas keltaista aurinkoa ja pohdin josko se oli paras vai toisiksi paras kirja mitä oon ikinä lukenu. Jos afrikka ja ihmisluonto yhtään kiinnostaa niin LUKEKAA SE!

-Kaisa

Hyvää ystävänpäivää pöpöset!

2011-02-14T18:22:00.000-08:00

Perjantai oli hämmentävä.. Minun piti mennä kattomaan lätkämatsia ja luistelemaan yhden kiinalaisen tytön kaa jonka tapasin Ottawassa. Matsi oli 7:30 ja mun väittely loppu kahelta. Niinpä hengasin keskustassa kolme tuntia ja sorruin mm. shoppaamaan villatakin jota en ois todellakaan tarvinu (mutta kun myyjä oli niin kiva...) ja touhusin kaikkea muutakin joutavaa kuten istuin kirjastossa facebuukkaamassa outingclubilaisille. Ja sitten se neitokainen ilmoitti että ei tuukkaan, ja minuahan sitten tietysti vähän ärsytti. Ja siinä sitten pähkäilin kirjaston koneella että lähteäkkö kotiin tympääntyneenä vaiko yrittääkkö soitella vaikka Heini messiin kaukaloon. Ratkaisu ongelmaan löytyi eräästä outingclubin jannusta jonka pitkän facebook keskustelun päätteeksi tajusin istuvan samassa kirjastossa noin 5 metriä meitsistä... Kummallakin oli pirun tylsää joten ei siinä auttanu mikään muu kuin lähteä yhdessä sinne matsiin. Mutta se luistelusessio olikin sitten mielenkiintoinen episodi.. En ollu tajunnu että se oli joku pre Valentines Day häppeninki ja siellä me sitten luisteltiin pariskuntien seassa sydämin koristellussa kaukalossa.. Ja tämä ei siis todellakaan ollu suunniteltua! Kaltaiseni epätoivoinen sinkku olis tietysti saattanu jonkun jampan huijatakin vastaavaan tilanteeseen mutta lupaan etten ite ollu niin kekseliäällä tuulella. :P Mutta en valita. Olihan meillä kivaa. Mutta ei kyllä hirveästi tunnu siltä että hallitsisin elämääni millään tasolla...

En suunnitellu viikonlopuks mitään ohjelmaa mid term testeihin lukemisen takia. Mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi että en lukenu yhtään mitään. Lauantaina nukuin puoleen päivään ja toinen puolikas meni pankkineidin kanssa. Sunnuntaina nukuin puoleen päivään ja toinen puoli meni ties mihin. Kavereiden kanssa facebookkaamiseen ja skypettämiseen. Että eipä tällä mun huikealla uudella opiskelumotivaatiolla sitten pitkälle pötkittykään...

Eli NYT mun todellakin pitäis lukee. Ja yritän uskotella itselleni että todellakin teen sen ja päätän tämän tekstin ja loggaudun ulos facebookista...

Hyvää ystävänpäivää kullannuppuset! <3

-Kaisa

Syrjähyppy Ottawaan :p

2011-02-10T16:01:00.000-08:00

Nyt ei ehkä olis paras hetki kirjottaa mitään blogia, koska tenttiviikko on tulossa ja huomenna on väittely sympatrisen lajiutumisen yleisyydestä. Mutta vaikka opiskelumotivaationi onkin täällä kohentunu niin en nyt silti voi väittää että nauttisin tentteihin lukemisesta. Eli sortunen nyt sitten siihen mihin aina kun minulla on tylsää, eli filosofointiin, suunnitteluun ja kaiken turhan pähkäilyyn ja väsäämiseen. Ja tää bloggaaminen siis sisältyy tuohon väsäämiseen. ;) Plus hitusen myös filosofointiin. Suunnitelmistani en aio kertoa koska ketään ei kuitenkaan kiinnosta :p. Ja on niin noloa jos sitten saakaan niitä toteutettua...

Anyway, aion siis nyt kertoilla vaihtareille/kansainvälisille opiskelijoille järjestetystä Ottawan reissusta viime viikonloppuna. Jotenki siitä jäi hassu olo. Se oli jotenkin sellainen irtonainen pieni ajanjakso jolla ei ollu mitään yhteyttä eikä tekemistä minkään kanssa. Tutustuin siellä yhteen kurdipariskuntaan, joiden kanssa käytiin oikeen mielenkiintoisia keskusteluja täysin toisiinsa liittymättömistä aiheista. Ja totesin että facebookilla on aika idioottivarmat turvasysteemit, sillä meitsin Huippuvuorten kuvien näyttäminen Verian iPhonen kautta vaati tunnin nörttäämisen ja ainakin viidet turvallisuus tsekkaukset ennen kuin onnistui. Kun nyt näistä alkuperäiskansoista sun muista on tullut keskusteltua aika paljon viimeaikoina (kiitos Tiinalle perehdytyksesta saamelaisuuteen :) ) niin kuuntelin tietysti todella innoissani, miten kurdeilla, maailman suurimmalla valtiottomalla kansalla, oikeen menee. Ja tiivistetysti juttu on niin, että Irakissa heillä on kaikki ok, Iranissa muuten mutta eivät pääse mukaan poliittiseen toimintaan ja Turkissa kaikki päin hemmettiä sillä heitä ei edes tunnusteta olemassa oleviksi siellä ja kaikki omat mediat plus järjestäytyminen on heille laitonta. Mikä on sinänsä hassua jos he eivät ole hallitukselle olemassa.. No, onneksi Veria ja Saran eivät tule sieltä. Eivätkä varmaan palaa Iraniinkaan.

Ottawa on kaunis kaupunki. Ja paljon pienempi ja idyllisempi kuin Toronto (jotain 800 000 asukasta). Syy siihen, miksi tällainen excu järjestettiin oli Ottawan Winterlude, eli useita viikkoja kestävä luistelu/muu talviulkoilu -tapahtuma. Ottawan keskustassa Rideaun kanaalissa on talvisin maailman suurin luistelukaukalo (ainakin heidän väitteidensä mukaan). Kanaalissa pääsee luistelemaan yhteen suuntaan 6.8 km, joten ei se edestakaisin paljon enemmän ollut kuin Kuopion Kallaveden vuosittainen 12,5 km reitti (mikä tietysti ei ole "kaukalo" eli ei voi verrata). Plussaa oli ehdottomasti se, ettei Rideau Canalissa tuullut yhtään (Kallavedellä tuulee aina...) mutta ihmisiä oli tungokseksi asti, mikä ei kauheesti miellyttäny. Jäin miettimään, miksi en koskaan luistele Helsingissä. Ja päivittelen mielessäni miten mänttejä ihmiset voi toisinaan olla... Sillä Verian ja Saranin "luistelu" oli sitä että ne laitto luistimet jalkaan, lipsutteli niillä pari metriä, otti sata valokuvaa ja that's it. No mikäs siinä.

Winterluden avaiset sisälsi myös jääveistos kilpailun. Aika hienoja juttuja ne ihmiset teki. Suosikkejani oli sudenkorento, hämppinainen ja lärvi eli nää kolme tässä:

Muuta siistiä Ottawassa: pääsin kokemaan Kanadan kaksikielisyyden (Ottawa on puoliksi ranskankielinen ja joka toinen vastaatulija sitä sitten puhuikin), paikka oli täynnä hienoja rakennuksia (eli "vanhan" näköisiä, lämmittää eurooppalaista sydäntä), Winterluden iltaohjelma oli UPEAA (vietin pari tuntia kuunnellen kolmen jannun lumber jack tarinoita ja juomalauluja nuotion ääressä ja toiset samanmoiset katsellen akrobaatteja ja tulen hönkijöitä Confederation Parkissa), asuimme hostellissa joka oli pykätty vanhasta vankilasta (paikka oli restauroitu hienosti ja ankea tunnelma säilytetty mukavasti :p, asuimme tietenkin vanhoissa selleissä kalteriovineen) jne. Mutta kyllä se luistelu oli se kohokohta. Parasta on aina ulkoilu ja liikunta, siitä tulee vaan niin hyvä olo. Enkä ollu luistellu pitkiin aikoihin.

Ja nyt siis tuskailen tentteihin lukemisen kanssa. Mutta onneksi on aina mahdollisuus miettiä jotain muuta ja käyttää aikansa hyödyttömämmin. ;) Ja mahtava vuokraemäntäni Ghada auttaa tässä tehokkaasti.. Tänäänkin se tarjos mulle päivällisen ja letkeää juttuseuraa stressin täyteisen päivän päätteeksi niin että en varmasti malttaisi sulkeutua kellariini lukemaan. ;)

-Kaisa

Miksi tiedän saamelaisista näin vähän?

2011-02-02T07:25:00.000-08:00

Nyt on hyvin aikaa kirjoittaa kun yliopisto suljettiin lumimyrskyn takia. :) Edelleen kyllä ihmettelen missä se myrsky viipyilee... Tulihan yöllä aika paljon lunta mutta ei tässä kyllä mistään myrskystä ole voinut puhua. No, aivan sama.

Viime viikonloppuna olin muutaman U of T Outing Clubilaisen kanssa kerhon mökillä paikassa jonka nimeä en vieläkään tiedä mutta 160 kilsaa Torontosta luoteeseen ja Georgian Bayn eteläpuolella kuitenkin. Ja kyllä teki hyvää, vaikka meillä olikin vaikeuksia saada mökkiä lämpimäksi ja palelimme suurimman osan ajasta. Hämmentävää miten joukko ulkoiluhenkisiä kanadalaisia ei ole saanu kuuskytluvulla paremmin eristettyä ja paremmalla tulisijalla varustettua mökkiä aikaiseksi. Mutta ei se mitään, tunnelmaa siellä ainakin oli. :) Ja olen nyt entistäkin vakuuttuneempi siitä miten maalainen olen, koska mahtavasta vuokraemännästäni, hyvin varustellusta Mississaugan asunnostani ja palveluiden läheisyydestä huolimatta en ole nauttinut olostani Mississaugassa missään vaiheessa niin paljon kuin palelemisesta likaisella sohvalla keskellä lumista maaseutua. :)

Lauantain vietin Leon kanssa Blue Mountainin rinteissä. Oli aivan mahtavaa päästä pitkästä aikaa lumilaudan päälle vaikka Ontarion rinteille tyypillisesti paikka ei ollut kovinkaan massiivinen. Keskimääräisen pohjoissuomalaisen laskettelukeskuksen kokoinen. Ja tunnelmaa latisti koko ajan myös valittava Leo, joka on Calgarysta kotoisin eikä pitänyt paikkaa juuri minään... :P Parasta päivässä olikin (lumilaudan jälleen näkemisen lisäksi) ehkä tapa jolla hankkiuduimme rinteeseen: Bruno ei ollut suostuvainen kuskaamaan meitä paikanpäälle (syystä joka jäänee arvoitukseksi) joten liftasimme. Meidät nappas kyytiin aivan loistava jamppa, joka oli roudaamassa polttopuita Blue Mountainille johonkin ravintolaan. Eli pääsimme sen kyydissä aivan hissien juureen, jonne turistiautoilla ei ollut mitään asiaa. Loistavaa seuraa, loistava palvelu. :) Oisko voinu olla parempi tuuri?

Tuhlasin Blue Mountainiin pienen omaisuuden joten päätin etten toista samaa sunnuntaina. Mikä olikin loistava ratkaisu sillä lumikenkäily ja vaeltelu mökin ympäristössä oli todella siistiä. Uskomaton paikka! Pakko mennä keväämmällä uudestaan jotta näen millainen kukkaloisto siellä silloin rehottaa ja pääsen käymään aivan mökin kupeessa sijaitseviin LUOLIIN (!) jotka oli nyt niin jäässä ja täynnä lunta ettei niihin voinut mennä. Ja kahvin lipittely mökillä takkatulen ääressä ulkoilun päätteeksi auringon paistaessa ulkona täydeltä terältä (plus sipsipussissamme riehuvan oravan tuijottelu) oli luonnollisesti myös aika helmi juttu. <3

Onnistunut viikonloppu piti sisällään myös hyvää ruokaa. Mikä onni että mukaan saatiin kaksi ranskalaistakin tyyppiä. :) Lisäksi käytiin todella antoisia keskusteluja siitä mikä on erilaista Kanadan, Suomen ja Ranskan välillä. Ja minä heräsin siihen todellisuuteen etten tiedä meidän omasta hienosta alkuperäiskansasta paljon mitään. Kanadassa alkuperäisväestöllä on edelleen aika karut oltavat.. Heitä yritettiin pitkään pakottaa sulautumaan valtaväestöön, lapsia vietiin kodeistaan koulutettavaksi muualle ja kaikille tehtiin tiettäväksi miten huonoa porukkaa he ovat, miten vääriin asioihin he uskovat ja miten oudosti he käyttäytyvät. Mikäs ihme se sitten on että heidän itsetuntonsa on pohjalukemissa ja reservaateissa jyllää alkoholismi ja itsemurha-aallot. Tämä on siis käsitys minkä meidän keskustelujen pohjalta sain.. Täytyy vielä ottaa selvää miten paikkaansa pitävää tämä tieto on. Mutta ennen kaikkea täytyy ottaa selvää miten meidän saamelaiset pärjäilee ja on historian saatossa pärjäilly. Saamelaiset on kuitenkin Euroopan ainoo alkuperäiskansa. Meidän pitäis olla heistä sen verran ylpeitä ja kiinnostuneita että otettais vähän enemmän selvää heidän historiastaan ja perinteistään. Annoin kanadalaisille kavereilleni kuvan että saamelaisilla menee aika hyvin. Käsittääkseni heitä ei ole ainakaan pakotettu sulautumaan rajuin ottein missään vaiheessa..? Saa korjata jos olen väärässä. Joka tapauksessa kiinnostuin tästä aiheesta nyt niin paljon että seuraava kirja jonka luen tulee kertomaan alkuperäiskansoista (saa antaa vinkkiä! ) ja musiikki jota spotifystani raikaa on ollut jo pari päivää pelkästään saamelaisten tekemää (Angelit ei ole lainkaan hullumpi).

Tässä yksi syy lisää matkustaa: sitä tuppaa matkustelun myötä kiinnostumaan enemmän myös omasta lähipiiristään...

Eilen sattui myös sellainen hämmentävä juttu että kämppikseni muutti pois. Muutto tuli yllätyksenä sekä mulle että vuokraemännälle, joka onkin sitten ollut asiasta aivan hiilenä. Heidän sopimuksessaan oli selkeesti sanottu että muutosta täytyy ilmoittaa kuukautta etukäteen. Tuntuu tosi pahalta Ghadan puolesta, koska sillä ei tietenkään oo ollu mahdollisuutta etsiä uutta vuokralaista. Sillä on tällä hetkellä muutenki tosi rankkaa, koska se yrittää valmistua kesään mennessä ja sillä on hirveesti kursseja. Plus että sen täytyy pitää talo pystyssä, hoitaa lapset ja ruokkia perhe. Eikä mies tunnu auttavan näissä asioissa yhtään (ei tee kauheen hyvää mun näkemykselle islamilaisesta kulttuurista tämä..). Voi että kun voisin auttaa, mut mul on itellänikin niin paljon tekemistä. Enkä mä tottapuhuen tullu tänne aupairiksi vaan opiskelemaan... Mut ehkä voisin kattoo vaikka muksujen perään aina toisinaan, niin että Ghada saa opiskeltua. Ja pyytää vaikka pientä alennusta vuokraan siitä hyvästä.

Ens viikonloppuna meen Ottawaan luistelemaan. :) Siitä sitten lisää!

-Kaisa

P.S: Lisää kuvia facebookissa, ja tässä linkki niitä varten jotka ei siellä ole:

http://www.facebook.com/album.php?aid=274196&id=605374197&l=1bb23a406f

En ostakaan vielä kissaa

2011-01-27T14:55:00.000-08:00

Eilen oli kyllä ehdottomasti paras päivä Kanadaan saapumiseni jälkeen. U of T Outing Club järjesti viimein toimintaa, vaikkakaan ei kovinkaan ulkoiluhenkistä, joten päädyin Torontoon Molly Bloom's irkkupubiin viettämään hämmentävää iltaa leppoisten paikallisten pipipäiden kanssa. Eli ihan kuin hyvinä aikoina kotona Suomessa. ;) <3

Lähdin pubiin aika skeptisellä mielellä sillä vakoilin etukäteen lärvikirjasta minkänäköstä porukkaa sinne oli saapumassa ja sain jostain syystä käsityksen että olisivat aika fiinejä. Ennakkoluulot sai heivata samantien kun baariin pääsin, pitäis pikkuhiljaa oppia ettei niitä kannata muodostaa. Suurin osa porukasta oli ihania maalaishippejä joiden kanssa pysty lätisemään aivan mistä tahansa. Pohdiskeltiin kaikkea mahdollista aina politiikasta skandinaavien sukupuolielämään, vaikka siinä ei kyllä mihinkään tulokseen päästykään. :P Mutta oikeistolaisilla se on uskoaksemme hieman runsaanpaa kun taas vasureilla laadukkaampaa. ;) Ja ennen kaikkea olin näiden juttujen jälkeen todella yllättyny miten hyvin pärjäsin enkkuni kanssa! Ehkä se ei niin huono sitten olekaan.. :) Huomenna olis sitten suunta näiden uusien kamujen kanssa maalle lautailemaan ja mökkeilemään viikonlopuksi. Voi että kun tää elämä taas vaihteeksi hymyilee niin kauniisti... Kas näin! :D

Olin tässä joku aika sitten ennen Kanadaan lähtöä aika kyllästyny kaikkeen mukaan lukien matkustelu. Suunnitelin kovasti että vaihdosta paluuni jälkeen ostan kissan ja rupean erakoitumaan sen kanssa. Taisinpa möläyttää tämän idean iskällekin joka sanoi ottavansa saman kirjallisena ennen kuin uskoo (jos silloinkaan). Ja taitaapi olla että iskä oli oikeessa jälleen. Ja Karoliina, sanoessaan että se tekee vaan hyvää mulle irtautua vähäks aikaa kaikesta ja päästä uusiin ympyröihin, alottaa puhtaalta pöydältä. Tää on ehdottomasti tehny mulle pelkästään hyvää. On mulla toki välillä vähän ikäväkin ollu Suomea ja Suomen pipipäitä mutta enimmäkseen mietiskelen miten saisin rahani riittämään mahdollisimman pitkälle kesäkuuhun ja että täytyy todennäköisesti lähteä uudelleen vaihtoon... Tai töihin ulkomaille gradun jälkeen tai jotain. Maailmassa on niin älyttömästi siistejä paikkoja joissa vois käydä enkä edes välttämättä pysty kunnolla tutustumaan "siihen todelliseen Kanadaan" eli British Columbiaan, Albertaan ja Yukonin seutuun tällä reissulla koska budjetti ei vaan kertakaikkiaan näytä riittävän... Miks ihmeessä en hakenu Vancouveriin?!?! Ei sillä että Torontossa ois sinänsä mitään vikaa mutta kyllä tuo länsirannikko taitais meikäläiseen vielä enemmän vedota.

Rakastan reissaamista. :) Oon niin utelias näkemään ja kokemaan kaikkea uutta. Mutta oon myös aika riippuvainen itseni kehittämisestä ja haastamisesta. Hyvän haasteen hukkaan heittäminen tuntuu karmealta elämän tuhlaamiselta. Ja mikään ei tunnu niin hyvältä kuin se että onnistuu jossain mihin ryhtyy. Ja tällä hetkellä musta tuntuu että oon onnistunu Kanadaan ryhtymisessä. ;)

Ens kerralla taas kuvia sitten. :) Ja niissä toivoakseni lumi pöllyää!!! :D

-Kaisa

Pari korjausta

2011-01-25T12:06:00.000-08:00

Korjaus numero 1:

Kämppikseni onkin Ugandasta.. Ghana ja Uganda.. Mitä näitä nyt on.

Ja hänestä puheenollen, miten voi olla mahdollista että tyyppi on asunu Kanadassa jo 5 vuotta ja silti kysyy mihin imuria käytetään? Eikä sit käyttäny sitä siihen mihin sanoin vaan otti mopin ja levitti kaiken töhnän ja villakoirat mustina köntteinä meidän lattiaan..

Korjaus numero 2:

Voivottelin että Mississaugalaisilla ei ole kertsiä. Ja tänään tekemäni havainto vahvisti että olen maailman sokein ihminen ja aivan pihalla. Oon tienny koko ajan että täällä on Student Centre mutta oon jotenki aatellu et siellä on vaan se pub Blind Duck ja jotain opiskelutiloja ja ehkä joku opintotoimisto lässyn lässyn. Mutta tänään sit kävin siellä ja totesin että se on oikeestaan yks valtava kertsi koko pytinki. Tosin ei läheskään yhtä kodikas kun bio kolmosessa tietenkään.. Ja siellä on kaikkien alojen opiskelijat samassa köntissä.

Eipä muuta tällä erää. :)

-Kaisa

Saattaa olla että mul on jotain tunteita tätä Torontoa kohtaan...

2011-01-22T17:36:00.000-08:00

Pääasiassahan mä oon opiskellu täällä. Siis ihan oikeasti. :P Mistä oon itseasiassa todella ylpeä sillä oon lusmuillu opintojen suhteen jo reippaasti yli vuoden ja aattelin jo etten valmistu ikinä.. Mutta University of Toronto on aika @£$£$€:n hyvä. Yhdelläkään luennolla en oo vielä alkanu pilkkiä. Eikä missään vaiheessa oo ollu epäselvää mitä multa odotetaan. Ja joka kurssilla todella puhutaan niistä asioista mistä kuuluukin. Vaikka professori Morris aina toisinaan eksyykin hieman asiasta (mikä on ihan parasta) ja professori Kohn haukkui esitelmäni rungon ihan lyttyyn kunnes
menetin malttini ja heivasin koko kurssin (mikä oli aivan hirveää)... Plant animal interactions -kurssilta käytiin Royal Ontario Museumin entomologian osastolla tutustumassa ja meitsi oli siellä tietenkin ihan kikseissä. Orchid bee on meitsin uusi suosikki. :) Koiraat käyttää naaraiden iskemiseen eteerisiä öljyjä joita ne kaapii orkideoista lapiomaisilla takajaloillaan ja kantaa siitepölyä selässään ja ne on vielä kauniitakin... <3 Mahtavaa!

Mutta jotta tätä blogia jaksais lukea ehkä joku muukin kuin biologi niin kerrottakoon että oon minä opintojen ohella ehtiny hieman tutkia maita ja mantujakin ja nautiskella Torontosta. Lempparipaikkoja tähän mennessä on ollu Kensigton market (ihana hippimeininki), St. Lawrence market (Hakaniemen halli à la Canada) ja Distillery District (vanha panimoalue josta on pykätty kulttuuri/desing-keskus) jossa tänään piipahdin ja menen taatusti uudelleen. Löydettiin myös iki-ihanalle Ronny's Localille pari kilpailijaa: Tequila Bookworm, jossa iloisesti siemailimme paikallista bisseä ja natusteltiin vohveleita vaahterasiirapilla :) sekä pieni ja hämmentävä Starwing Artist. Tykkään myös kanadalaisten ystävällisyydestä ja small talkista joka ei mene niin överiksi kuin etelänaapureillaan ja kanadalaisesta aksentista, johon olennaisesti kuuluu lausahdus "eh", jota ne käyttää joka toisessa lauseessa. :) Toronto on myös ihanan monipuolinen. Ei täällä ole sellaista "keskiverto kanadalaista" missään vaan ihmiset on joka puolelta maailmaa. Löytyy Little Italy, Little Portugal ja Chinatowneja useampikin.

Kun tulin Torontoon, täällä ei ollu yhtään lunta. Nyt sitä kyllä piisaa ja tänäänkin tarvoin Distillery Districtiin hirveässä pyryssä. Kyllä se vaan niin on että täälläkin lumi on aika ehdoton osa talvea ettei paikat näytä niin ankeilta, mutta yks asia talvikaudesta tekee kyllä hirveän: maantiesuola. Täällä roiskitaan suolaa kaduille aivan käsittämättömiä määriä. Lunta ei aurata pois vaan se muutetaan kätevästi likaiseksi loskavelliksi jossa pääsee sitten kivasti pilaamaan kenkänsä ja joka iloisesti virtaa lopulta Lake Ontarioon joka todellakin siis kuuluis olla JÄRVI, ei sisämeri. Ei voi käsittää.. Ennemmin kahlaisin siinä lumessa kuin loskapaskassa. Mutta onneks tein loistavan löydön: lyhin reitti yliopistolle kulkee kivasti puronvartta pienen puiston halki. Eli voin käytännössä kävellä mun koulumatkat metsän poikki. Siellä ei ole maantiesuolaa vaan oravia. Isoja läskejä mustia oravia. Ja toisinaan kaurisperhe käyskentelemässä.

Ja loppuhuipennukseksi pieni pätkä ihanasta vuokraemännästäni ja hänen perheestään. Asustelen siis libanonilaisen muslimiperheen kellarissa kämppiksenäni ghanalainen nuori nainen, jonka kanssa jaan keittiön ja kylppärin. Vuokraemäntä on aivan mahtava. Ekana iltana se esim. toi mulle pizzan ja palan porkkanakakkua koska kaikki kaupat oli kiinni ja anto mulle käyttöön lakanat, astiat, siivousvermeet sun muut. Lisäks sen kanssa on aivan mahtavaa löpistä biologiasta (se on biokemisti), matkustelemisesta, islamilaisista tavoista ja, ehkä hieman yllättäen, miehistä.. Vuokraemännällä on myös kaks poikaa, 2 ja 3 vuotiaat Ali ja Aladdin, jotka on jo hurmannu meikäläisen aivan totaalisesti. Aladdin tulee aina välillä moikaamaan mua tänne kellariin, kiipeää sängyn päässä olevan hyllyn päälle ja alkaa selittää jotain aivan täpinöissään. Aladdin on jotenki vähän jälkeen jääny sen puhetaidoissa, joten pikkuveli Alikin puhuu englantia paremmin kuin se, mutta väliäkö tuolla. Sille tuntuis myös olevan tosi tärkeetä että mä kuuntelen sitä koska tänäänkin se oli kuulemma ravannu kellarissa koko ajan kun meitsi oli pois niin että äitinsä oli joutunu lukitsemaan asuntoni oven.. :) Poika parka, sen vanhemmat on niin kiireisiä että sillä on varmaan vaan vähän tylsää..

Jaaha. Olipa sitä asiaa sitten taas yllättävänkin paljon. :) Ja sori Tiina, tiiän että toivoisit kuvia mutta valitettavasti on tullu otettua niitä aika vähän kun ulkona on niin kylmä että sormet paleltuu jos niitä jatkuvasti napsii. :P Yritän petrata! Ainaki viimeistään kun kelit lämpenee ja lähden täältä Torontosta jonnekkin jossa oikeesti on jotain näkemistä. :P

-Kaisa

P.S: Meitsin lenkkipolun varrella on tällainen symppis graffiti. :)

Hämäriä huomioita

2011-01-12T12:38:00.001-08:00

Muistelen tässä Tiinaa eli syön ruisleipää omenasiivuilla. :) Ja kyllä, Torontosta saa ruisleipää. Mutta se on hemmetin kallista eikä valikoima oo hirveen suuri. Ja ne nimee ne ihan omituisesti kuten tääkin paketti tässä mun edessä: Black Forest Style Bread. Ja muutenki tää näiden ruokapolitiikka on tosi hassua. Kaikki safka pakataan todella isoihin pakkauksiin. Äskenkin kävin ostoksilla ja tulin kahden kassillisen kanssa kotiin. Suomessa ois samoihin ostoksiin riittäny yks.. Mutta eipähän tarvi nyt käydä vähään aikaan kaupassa, vaikka syönkin samaa pöperöä varmaan kaks viikkoo.. Ja ruoka on myös aika kallista. Siis kaupassa. Melkeen kannattais käydä Chinatownissa syömässä ravintolassa joka päivä koska vedettiin siellä annokset herkkuriisiä (jotka ois helposti riittäny kahdelle ihmiselle) hintaan 6 donaa.

Musta on myös huvittavaa miten tästä U of T:stä tulee Helsingin yliopisto mieleen. Kaikki on vaan paljon suurempaa: yliopistossa on yhteensä melkeen 70 000 paikallista opiskelijaa + me risat muualta maailmasta. Keskustakampus on kuin pieni kaupunki itsessään, tarvii kartan että siellä löytää minnekään. Ja tää Mississaugan kampus on Viikin isosisko. Tai oikeestaan Viikin ja Kumpulan fuusio potenssiin kymmenen sillä täällä on järjettömän kokonen liikuntakeskus. Joki virtaa vieressä ja metsää ja lenkkipolkua riittää. Yks päivä katoin kahvilan ikkunasta kun kauriit kahlaili lumessa kirjaston edessä. Rakennukset on jopa liitetty toisiinsa samanlaisilla lasikäytävillä kuin biokeskuksissa. Tosin ne on lämmitettyjä. :P Mut Mississaugalaisilla EI OO KERTSIÄ! Tosin niillä on baari... Mut sekin on auki vaan päivisin luentojen välillä. Mikähän siinäkin on se pointti...

Yhtä asiaa en tässä Toronton yliopistossa ymmärrä: Miks joka kampuksella opetetaan samoja aineita? Jos haluisin hyödyntää koko bilsan tarjontaa mun pitäis matkustaa ympäri pitäjää aivan älyttömästi. Keskustakampukselle kestää tunti bussilla ja Scarboroughun vielä paljo kauemmin. Yhen kurssin otin keskustasta mut se saa kyl riittää.

Liityin Outing Clubiin. Jossa oletettavasti ollaan ulkona. :) No ei, mainostivat kyllä ihan selkeästi että melontaa, kiipeilyy, hiihtoo, lasketteluu, vaelluksia jne ois tarjolla. En vaan ymmärrä mitä kautta ne niistä tiedottaa? Täytyy ruveta pommittamaan niitä sähköposteilla että järkkäävät mulle ohjelmaa. En mä haluu kattella kauriita pelkästään kahvilan ikkunasta.

Ehkä tää oli tässä tällä erää. Ens kerralla lupaan kirjottaa vasta kun on oikeesti TAPAHTUNU jotain. ;)

-Kaisa

Kiitti blogista Tiina :)

2011-01-09T17:32:00.000-08:00

Ikinä eläissäni en ole blogia pitäny mutta kyllä mun nyt varmaan on pakko alottaa kun sellanen oikeen valmiiks mulle tehtiin. Ainakin yhtä ihmistä näköjään kiinnostaa mun sompailut. :P Tällä hetkellä oon listan kirjottelutuulella, joten et(te) valitettavasti pääse lukemaan kauniita korulauseita uskomattomista seikkailuista vaan tiivistetyn paketin siitä, mitä oon näistä kahesta ekasta viikosta oppinu. Ja listahan kuuluu näin:

Pakko päästä joskus Islantiin. :P Tähän päätökseen riitti pelkkä vilkaisu lentokentän ikkunasta Raykjavikissa.
Minulla on pettämätön moukan tuuri joten aivan turha suunnitella mitään plan B:tä koskaan. Ehdin New Yorkissa juuri ja juuri viimeiseen Torontoon lähtevään bussiin ja vain siksi että satuin tapaamaan pari ystävällistä paikallista jotka vei mut asemalle ja kanto puolet kamoista..
Jos tullissa tiedustellaan mitä matkatavaroita kuljetan, ei siihen kannata vastata "Nooooothin Speeeeeecial...." ja katsella pitkin seiniä.
Miljoonakaupungin sydämessäkin voi elää pesukarhuja.
CN tower ei ole niin cool kuin luulis, mieluummin katon maisemia vuorelta.
Torontosta alkava Yonge Street on maailman pisin katu: 1,896 km.
Pankkineidistä voi saada ystävän. :)
Vaikka uudenvuoden ilotulitukset ois surkeet, niistä voi silti nauttia kunhan seura on hyvää. :)
Joukkoliikenne on Torontossa järjettömän kallista ja metro on lähes yhtä nolo kuin Helsingissä.
Mississauga, jossa nyt asun ja opiskelen, ei olekaan osa Torontoa vaan oma kaupunkinsa...
Nyt tiedän mitä ovat The Zeitgeist Movement ja The Venus Project.
Torontossa ja sen ympäristössä rakennukset ovat pääasiassa aika matalia, jonka seurauksena etäisyydet ovat järjettömän pitkiä. Ei kai se mikään ihme ole että kaupungissa on 4.5 miljoonaa asukasta jos pinta-ala on tarpeeks laaja..
Päivän paras hetki voi olla taksimatka: muutin hostellista Mississaugaan niin hyvässä seurassa että suorastaan ikävä tuli. Enkä ees tajunnu antaa tippiä..
Vaihto-opiskelijoiden edessä joustetaan helposti tai sitten meitsi on vaan niin urpo että ihmiset tekee säälistä mitä vaan: Pääsin kurssille, jolle opettaja oli haastatellu oppilaita viime kesäkuusta lähtien.
Kanadalaiset ei oo känniääliöitä: uudenvuoden aatto sujui aivan ydinkeskustassa täysin rauhallisesti ja ilman nurkkiin kuseskelevia miehiä.
Toisaalta mukavaa pubia on hyvin vaikea löytää kun sellaista tarvii. Mutta onneks tiiän nyt yhen: Ronnie's Local - pieni räkälä aivan Kensington Marketin kupeessa. Kiitos tästä tuttavuudesta kuuluu Jortsille. :)
Toronto on kauneimmillaan kun sitä katsoo parinkymmenen kilometrin päästä taustalla Ontariojärvi ja mielellään auringonlasku. Tai vaihtoehtoisesti sinertävä talvipäivä. Kuten tässä kuvassa:

Ja se tästä tälläerää. Kiitos seurasta ja tervetuloa uudelleen! :)

-Kaisa

Tervetuloa Kaisa

2011-01-08T21:10:00.000-08:00

Tässä Kaisalle reissu/vaihtaribloggen, jotta me joskus kuultaisiin jotain neidin elämästä siellä kaukana meren takana :D Ja ennen kaikkea haluamme nähdä kuvia, jotta voimme olla KATEELLISIA!

:) Ja koska Kaisalla on nyt tunnaris, voi Kaisa samalla liittyä meidän nuppijaneula.blogspot.com bloggeniin esittelemään käsitöitään aina kun sellaisia ilmestyy, eiks jee :D

- Tiina